Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Kuolinsija! Runoilija Kasvoin kalpein lepää siin'; Silmä siintää, katseen kiintää Vielä taivaan sinerviin. Vetten vyöstä soi kuin yöstä Huuto sairaan Vellamon; Laitaan purren hiljaa surren Aalto vaipuu kuolohon. Kohtalo. Pakene, tullos vaimoksein Jo rinnoilleni uinumaan; Sa mailla vieraill' lemmessäin Saat taaton ko'in ja isänmaan.
ALEKSANDRA. Nyt minäkin hoksaan, mitä mamma nauraa! Miten se täällä tanssisi, jos se kuollut olisi? Hihihi. ROUVA DANELL. Mutta minusta hän on aivan kuin se. PORMESTARINNA. Tämä on runoilija. ALEKSANDRA. Hän on kirjoittanut noin paksun kirjan. PORMESTARINNA. Ja aivan runoa kuulemma. ALEKSANDRA. Hän lahjoitti minulle kirjansa. Ja hän oli kanteen kirjoittanut, että miten se mamma olikaan?
Mutta minun on mahdoton jaksaa vuosikausia kiduttaa korviani laulullasi, katsella kuinka sinä tanssit pyrrikhe-tanssia ja heiluttelet ohkaisia, Domitianukselta perimiä sääriäsi, kuunnella soittoasi, lausuntaasi ja runojasi, sinä kurja esikaupungin runoilija! tätä eivät voimani kestä, ja siksi haluan kuolla.
Tämä karkeapiirteinen kuvaus on nähtävästi peräisin Hērakleen tarustoon kuuluvasta kertomuksesta, jonka runoilija edellyttää yleisesti tunnetuksi ja joka on voitu täydentää varsinkin Pindaroksen runoelmissa ja runokatkelmissa tavattavien viittausten avulla. Il.
Kuinka olen milloinkaan voinut olla näin sokea, sitä en ymmärrä. Miili, valmistaudu kuulemaan suurta uutista. Bertha on poissa. MIILI. Poissa! Missä? Mitä? AMELIE. Hän on lähettänyt minulle tämmöisen lapun. Lue se! Kun luette tämän, niin olen matkalla Italiaan runoilija Jungin kanssa. Terveisiä! Bertha» Oi Jumalani, enkö aavistanut oikein!
»Se oli ihana yö, tuo yö runoilijan kodissa, ja melkein kaikki miehet, jotka olivat siellä, olivat taiteilijoita, kuten Rbg sanoi. Siellähän oli, paitsi Pohjolan suurinta runoilijaa, myöskin Pohjolan suurin maalari, sitäpaitsi kolme musiikkitaiteilijaa, Filip v. Schantz, eräs runoilija ja pari muuta hyväpäistä ja lämminsydämistä nuorta miestä.
Kerran, niin kertoo perimätieto, kun Runebergin kodissa Porvoossa eräät hänen läheisimmät ystävänsä laskivat leikkiä hänen monista rakastumisistaan ja »niistä erilaisista asteista, joita hän itsekullekin oli kustantanut», improvisoi runoilija, hetkisen kuunneltuaan, tämän usein lainatun säkeistön:
Tunnen sen väkevästi tänä hetkenä.» Tämä kirje kirjoitettiin 19 p:nä joulukuuta Bodomissa, Emilien ollessa käynnillä vapaaherratar Marie Langenskiöldin, Fabian Langenskiöldin lesken luona. Hän halusi itse jättää sen Runebergin käteen tavatessaan hänet. Samana päivänä kohtasi Suomea hirvittävä ukkosen isku. Tuli viesti Porvoosta, että runoilija makasi kuolemansairaana kodissaan.
Sitten hän juuri kuin nämä astuivat hänen ohitsensa, huokasi kääntyen tietä kohden: "Siis hän ei vielä tänäänkään tule!" "Hänkö, jota vartootte?" Villon kysäsi. "Niin!" Fridolin melkein kuin ajatuksissaan vastasi, "niin, veli Starck." Runoilija säpsähti äkkiä. Se oli munkin nimi, jonka luo Ludovik XI hänen lähetti. "Veli Starck!" hän huudahti. "Hän ei siis ole enää täällä." "Valitettavasti ei."
Ensin laulettiin Harmodios ja sitten Anakreonin laulu, jossa runoilija valittaa kerran löytäneensä oven edestä Afroditen viluisen, itkevän lapsen; hän otti sen, lämmitti sitä, kuivasi siivet, mutta palkaksi ampui kiittämätön lapsi nuolensa hänen sydämeensä ja samassa rauha jätti hänet...
Päivän Sana
Muut Etsivät