Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Kuoli Riiassa 1623. Hakkapeliitta oli suomalaisen soturin nimitys 30-vuotisesssa sodassa. Kustaa II Aadolf kaatui Lützenin tappelussa lähellä Leipzigiä Saksanmaalla 6. p. Marrask. 1632. Runoelma on sepitetty saksalaisen aiheen mukaan. Taneli Luukkonen oli etevin sissipäälliköistä Ison-Vihan aikana.
Ensin tuli iloinen offenbachiaadi ja sitte joku pitempi kappale, josta paikka paikoin voi päättää, että se mahdollisesti saattoi olla joku Richard Straussin sinfooninen runoelma, tai ainakin jonkun muun Berliozin oppilaan programmi-sävellys. Kapteeni kuunteli tarkkaan kumpaakin, sekä soittoa että Koskelan puhetta ja yhä enemmän kirkastuivat hänen kasvonsa.
Vaikka kuinka tarkasti kaikki paikat hakisi läpi, on aina mahdollista, että joku arvollinen, kenties kaunein toisinto jostain runoelman osasta ijäksi jääpi piiloon saloin kätköön ja unhotuksen peiton alle. Voihan yksin sekin seikka jo vaikuttaa sangen paljon, kerätäänkö semmoinen runoelma jotakuta miespolvea ennen tai myöhemmin.
Tässä XV laulun paikassa sitä vastoin "pimeyden pilvi" jää kerrassaan selittämättömäksi. Näistä säkeistä nähdään, että ratsastustaito niinä aikoina, jolloin runoelma sai nykyisen muotonsa, kyllä oli tunnettu, vaikka runoilijat välttivät sen mainitsemista, kaiketi sen tähden ettei ratsastamisen katsottu soveltuvan sotarattailla ajavien muinaissankarien tapoihin.
Siinä kerrotaan, kuinka Klaus Kurki, Laukon herra, Ylisen Satakunnan tuomari, luulevaisuudesta puolisoansa "Elina rouvaa" kohtaan sytytti kartanonsa palamaan ja siihen poltti viattoman puolisonsa sekä äsken syntyneen lapsensa. Runoelma näyttää perustuvan tosiasiaan, joka lienee tapahtunut noin vuosien 1470 ja 1480 välillä.
Ja runoelma loppuu seuraaviin, suomalaisille sotamiehille osoitettuihin, ilahuttaviin ja luottamusta herättäviin sakeisiin: Kell' ois' hätä, kuka suris', keisar' asuu Pietarpuriss'! Hei fallera, fallera, falleralla, fallera fallera.»
Tässä esiin tuodut seikat lienevät riittäväisenä todisteena siitä, että Kalevala on yhtenäinen runoelma, jonka kaikkien sivutapauksien läpi käypi yhden, niiden keskuskohtana olevan päätapauksen ajatus. Yhtähyvin on meidän myöntäminen, että suunnitelman toimeenpano sankarirunoelmassamme on monin paikoin puutteellinen, niin että tämä yhtenäisyys ei aina astu silmiemme eteen täydellä selvyydellä.
Jos hiukankin muuttaa silmän näkökulmaa, sukeltaa syvyydestä esille mitä ihanimpia rakennuksia, aivan kuin maalattu runoelma. Ja kun taas räpyttää silmää, leviää eteen Adrianmeren rajaton pinta, jonka yllä kaareutuu taivaan kupu pilvien ollessa sen kalkkimaalauksina. Puutarhassa hänen ympärillään alkoi pimetä, mutta meri loisti.
Runoelma Lukija on näissä runoelmissa kohtaava useita päätelyhennyksiä, joita tähän asti kirjakielessä osittain ei liene ollenkaan senlaiset lyhennykset ovat tässä toki hyvin harvat osittain on säästäväisesti käytetty, ja silloin aina lyhennysmerkillä, mutta tässä ilman, ja joita hän sentähden aluksi ehkä oudoksunee.
Mainittu runo olikin sitä laatua, ettei se suinkaan lohduttanut ukon hetkellistä sisäästä surua, päinwastoin toi se sen uudestaan ukon sieluun täydessä walossa. Mutta nuorukainen ei sitä älynnyt waroa innossaan, sillä hänkin tunsi, kuinka sywästi runoelma koski heidän olojansa. "Mikä kirja se on, jossa se on räntätty?" kysyi ukko pojaltansa. "Se on painettu Oulun Wiikko=Sanomissa", wastasi poika.
Päivän Sana
Muut Etsivät