Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
"Tahdotko," kuiskasi hän, "tahdotko kutoa taivahan ruusuja elämäni tielle?" "Päästä, Lauri, sinä olet niin liian runollinen tänään," sanoi Anni, riuhtasihe irti ja juoksi ovelle. Pysähtyen siellä, kääntyi hän maisteriin ja entisellä veitikkamaisuudellaan sanoi: "Enemmin runoa, Lauriseni! Luulenpa, että minäkin sain runonhengen."
Hän kysyikin, eikö meistä kumpikaan jo istunut alas penkereelle runoa kirjoittamaan. Mutta me, halveksien hänen pilkkaansa, olimme ihan peittelemättä juhlallisina ja haaveilevina; luontokin siihen houkutteli, hiljaista kun oli kaikki, tyyntä ja sopusointuista.
Ja valitatte köyhyyttänne, vaikka tiedätte että minä olen vieläkin köyhempi. Vai tuletteko te vain minun kanssani itkemään ... että me, jotka kerran olimme rikkaita, nyt olemme maantielle joutuneet?» »Ja kuitenkin te tulette kuin velkojat! Oletteko te hulluja? Minähän lauloin teille runoja! Elämä oli runoa ja rakkaus oli punaisia kukkia sen säkeiden välissä.
Päinvastoin näkyy se seikka puhuvan Kalevalan paloittajien puolesta, että »paraimmiltakaan laulajoilta ei saada kovin monta runoa yhteen jaksoon». Useimmiten lauletaan runot yksitellen taikka ainoasti pari, kolme yhdessä, silloin tavallisesti paljoa lyhyemmässä, paljoa laihemmassa muodossa, kuin meille painettuna tutussa.
Saisin kuuta kulkulleni, Mettä kieleni nenähän, Sitte laulanta kävisi, Ilonteentä kelpoaisi, Sanat suussani sulaisi, Ikenilläni itäisi, Puhe'et putoeleisi, Kielelleni kerkiäisi, Hampahilleni hajoisi, Leviäisi leuoilleni, Niinkun hiilet hinkalossa, Kekälehet kiukoassa. Kilvan laulajat. Kuuntele tätä runoa, Tähystele laulajata; Se on kumma kuulijanki, Ime ilmanki olijan!
Että kansanmiehet puolestansa olivat hämmästyksissään kaikesta uudesta, jonka olivat nähneet, sen huomaa heidän matkastansa sepittämistään runoista. Makkonen on tästä parikin runoa tehnyt, joista otettakoon pari näytettä tähän elämäkertomukseen.
PORMESTARINNA. Se oli runoa, alussa Aleksandran nimi, ja sitten hänen nimensä: Urho Armas Hurmerinta. ROUVA DANELL. Minä en tiedä ketä hän muistuttaa. Hän on aivan kuin niissä meidän muutamissa korteissa ruutukuningas. ROUVA DANELL. Hänessä on jotakin niin paljon minä en osaa sanoa mitä se on. ALEKSANDRA. Me olemme jo sinut. Armaaksi häntä kutsutaan. PORMESTARINNA. Vai niin! Mitä hän puhelee?
Pari pientä runoa, jotka Henrik siihen aikaan kirjoitti ja jotka näyttivät osoittavan hyvin suuria runollisia lahjoja, ilahutti suuresti hänen äitiänsä ja siskojansa sekä herätti iloista huomiota perheen ystävien kesken. Laamanni yksin niistä synkistyi.
Eilen luuli kai isä olevansa vapaa kuulijoista, sillä hän luki ulkoa taaskin tuota synkkää ja ihanaa runoa: Mi ikävyys, Mi hämäryys sieluni ympär' Kuin syksy-iltanen autiomaall'? Turha vaiva täällä, Turha ompi taistelo Ja kaikkisuus maailman, turha! Sitten hän käveli edestakasin pirtissä, laski polvilleen sänkynsä viereen ja rukoili.
Ks. Kalevalan 1:stä runoa. Ks. Ks. Ks. Verhandl. d. gel. Estn. Gesch. zu Dorpat. 2:n nide, 2:n vihko. Tartolinna 1848, s. 63 ja ss.
Päivän Sana
Muut Etsivät