Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Sitä minä, oikaisi vanhus, että ne jäävät ehkä miten jäävät... Jos sinä katsoisit, että heistä tulisi oikeita ihmisiä. Niin, vaan se äitinsä... Tuomas ei tahtonut oikein osata, mitenkä sanoisi. Ethän sinä vihanne niitä? sanoi vanhus rukoilevalla surumielisyydellä. Niitäkö lapsia? En toki, jouduttautui Tuomas selittämään. Sitä minä, että jos Laara ei salli minun niistä huolta pitävän.
Hiljaa pyysi hän saada nähdä lastansa, ja kun pikku Kati hänelle tuotiin, suuteli hän armastaan hartaasti ja laski hänen rukoilevalla katseella suurista lempeistä silmistään itkevän äidinäidin helmaan. Kun hän sitten kääntyi Katriin ja hetken aikaa painoi tämän pään rintaansa vasten, aukenivat jo hänen huulensa.
Hänen äskettäin niin kova ja vihainen katsanto muuttui sitte äkisti; hän hymyili leppeästi, suopeasti ja sanoi: "Kas se oli yksi keino, jota kyttä käyttää. En tiedä, onko toinen temppu yhtä varma". Sen sanottuaan, laski alamittainen pyssynsä maahan, tempasi herran käden kämmeniensä väliin ja virkkoi ystävällisellä, rukoilevalla äänellä: "Rakas herra kyttä!
KUNINGATAR (rukoilevalla äänellä). Oi, te loukkaatte muutakin, te loukkaatte vaimon ijankaikkista oikeutta. Suurin synti, mitä mies voi tehdä, on antaa vaimon tuntea voimattomuuttansa; kunnioitus ja jalous pitäisi olla hänen suojeluksensa, sääliväisyys hänen asian-ajajansa ja hänen heikkoutensa pitäisi hillitä himojen raakuutta! Jos kumootte tämän oikeuden, oi, silloin ei enää ole mitään rajoja maailmassa, vaan kaikki elävät keskenänsä kuin elukat.
Rukoilevalla, melkein moittivalla katseella nousi hän akkunasta ja kiirehtien huoneen poikki, niinkuin tietämättä mihin, pani kätensä kasvojensa eteen ja purskahti semmoisiin kyyneliin, jotka leikkasivat sisintä sydäntäni. Vaan kuitenkin ne herättivät minussa jotakin, joka tuotti toivoa sydämelleni.
"Kuka tuonlaisia juoruja on levittänyt? Vai minä olisin tuonlaisia naurettavia tehnyt!" Lyyli säikähti. "Nyt tiedän," lausui hän itselleen, "mitä on edessäni. Niin kävi, kuin aavistinkin." Isäntä jatkoi: "nyt siis on aika mennäksesi miehelle, vapauttaaksesi vanhaa isääsi talon toimista." "Ei, isä kultani," lausui Lyyli rukoilevalla äänellä, laskien polvilleen isänsä eteen.
Tämä kysymys tehtiin niin vapisevalla ja rukoilevalla äänellä kuin olisi ollut suurikin onni saada tarttua köyhän konttoristin käsivarteen. Miten voittekaan kysyä sellaista? virkkoi Albert kummastuneesti; ellette pitäisi sitä kauhean itsekkäänä, kiittäisin minä taivasta teidän pahoinvointinne johdosta, koska se tuotti minulle kadehdittavan onnen saattaa teitä näin ... näin tuttavallisesti.
Vaan kun hän uudelleen avasi silmänsä, seisoi Gabrielle yhä paikallaan ja katseli häntä aralla rukoilevalla katseella. "Sinäkö se todellakin olet?" kysäsi hän hiljakseen ja ojensi hänelle kätensä. "Niin", vastasi hän yhtä hiljaa, mutta koko hänen ruumiinsa tärisi ja kasvonsa olivat vielä kalpeammat kuin Robertin. Seurasi muutaman hetken kiusallinen vaitiolo.
Hyvästi vain, herra Wilcox, ja tuhansia kiitoksia hyvyydestänne. Neiti näkyi olevan hiukan hämmästyksissään ja ojensi minulle molemmat kätösensä rukoilevalla tavalla, ikäänkuin olisi pelännyt, että minä pidättäisin häntä vasten tahtoansa. Minä kaappasin hänen kätensä ja puristin niitä vähän kiihkeämmin kuin mitä juuri olisi ollut tarpeellista.
Mutta voimia ennen kaikkia! Minä olen kuolemaisillani nälkään. Mitä pyysitte päivälliseksi, ja milloin tuovat ruokaa?" Nuorukainen, joka oli avannut jo luonnostakin suuret, mustat silmänsä selälleen, sillä aikaa kun hänen pitkä, parkkumihousuihin puettu matkakumppaninsa puhui niin suojelevalla tavalla Robert Burns'ista ja pyhästä Augustinosta, vastasi rukoilevalla ja ujolla äänellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät