Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Eivät jaksanehet Lykian näet aimot akhaijein muuria murtaa, laivain luo ei raivata tietä, eivät akhaijit peitsekkäät Lykian väen voimaa torjua muurin luota, jo sen liki päästyä kerran, vaan kuten naapuri käy rajakiistaa naapurin kanssa, mittaustankoineen jaoss' yhteisvainion teiskuu, riitana kaistale kaita, jok' ois tasan pantava tarkoin: niin välill' esti nyt vain etusuojus; senp' yli ruhjoi sankarit toisiltaan häränvuotaiset, kehäsorjat taistelokilvet, myös käsitaljat leiskuvat puhkoi.
Kaikki tämä tuli kuin hajoittava, raaka voima keskelle ihanaa aatteiden maailmaa, ruhjoi alas kaiken ja levitti itsensä säälimättä sijaan. Oli niinkuin itku olisi tahtonut tuohon paikkaan tukahduttaa, mutta se ei tullut edes silmiin asti. Heikki tunsi isänsä ja näki hänet nyt ihan kuin elävänä edessään, hänen varman, tasaisen, mutta peräytymättömän luontonsa.
Lyödessään taittoi pappi sateensuojansa, astui koiran päälle, tallasi sitä hurjasti, survoi ja ruhjoi. Hänen ahdistellessaan synnytti koira vielä viimeisen penikkansa. Vihan vimmassa polki pappi silloin koroillaan kuoliaaksi nartun verisen ruumiin, joka vielä nytkähteli, vastasyntyneiden, sokeiden pentujen ynistessä sen ympärillä ja etsiessä emänsä nisiä.
Emäntä ja isäntä pääsivät karkaamaan pois tuvasta. Karhun Esa tempaisi ensimmäisenä puukon. »Hiljaa pitää olla!» hän ärjyi ja iski pöytään puukkonsa kirahtaen. Vennulla oli myöskin jo puukko. »Hurskus murskus!» hän huudahti hypähtäen korkealle ja kyykähtäen lattiaan asti. Ella hyppäsi kirvesvinkkaan, tempasi sieltä kirveen ja ruhjoi sillä erään tuolinpohjan, vaatien hiljaisuutta.
"Tekö se olette, Gourdon", sanoi hän lopulta heikolla äänellä, "onko tappelu voitettu?" "Minä luulen sen, översti", vastasin minä. Hän oli silmänräpäyksen vaiti. Sitten avasi hän silmänsä ja katsoi minuun. "Mihin teitä on haavoitettu?" kysyi hän. "Olkapäähän... Ja te, översti?" "Luulen kyynärpääni olevan muserretun. Muistelen että sama kuula meidät molemmat näin ruhjoi, poikani."
Paaden paljoa suuremman nyt tempasi Aias, heitti sen, heilauttain, min voi väki suunnaton suinkin; kilven ruhjoi järkäle tuo, iso kuin kivi myllyn, Hektorin polvia horjuttain; selin kenttähän kaatui kilven alle hän, vaan heti taas hänet nosti Apollo.
Hänen sietäisi olla elossa nyt niinkuin sinunkin isäsi. Hänellä oli luja ruumiinrakenne, mutta kone ruhjoi hänet ja vihdoin surmasi. Ajattelehan. Hän sortui isäntiensä voitonhimon uhrina. Hänen sydänverensä muutettiin herkulliseksi juhlaillalliseksi tai jalokivikoristukseksi tai muuksi sellaiseksi, mikä tuotti jotakin nautintoa elosteleville joutilaille, hänen isännilleen, noille pääpedoille.»
Jänteren kummankin sekä luut kivi armoton ruhjoi, murskasi kaikki, ja mies selin sortui tanteren multaan, kaatui, kurkottain kädet puoleen kumppaniensa, haukkoi henkeä rinta; mut luo heti heittäjä juoksi, Peiroos, peitsellään navan kohtaan survasi, suolet suljui maalle jo kaikki, ja laskihe yö yli silmäin.
Mutta heti ryöstömiesten mentyä muuttui hänen luontonsa, aivan kuin mustahenki vasta sitten olisi mennyt hänen sisällensä. Vaikka oli selvällä päällä, löi hän äitiään, joka piian kanssa lähti käpälämäkeen. Yksin jäätyään otti hän kirveen, ruhjoi sillä mäsäksi joukon astioita, iskieli pöytään, lattiaan ja vihdoin vimmoissaan takkakiveen.
Päivän Sana
Muut Etsivät