Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Ympäri huonetta, niin tiheässä kuin suinkin mahtuu, istuu hindulaisia maassa kyyrysissään tahi jalat ristissä allaan pappinsa ympärillä, joka on samassa asennossa. He laulavat kaikin yksitoikkoista säveltä, ja sen ohessa pari, kolme miestä paukuttelee nyrkeillään erästä rummun kaltaista esinettä, niin hartaasti kuin voimat sietävät.
"Sinua odotetaan, Emilia hyvä!" sanoi Kaarlo kornetti, joka nyt tuli huoneeseen, pyytäen Emiliaa hänen seurassaan tulemaan pois kammarista. "Minä en saata minä en todellakaan saata tulla!" sanoi Emilia äänellä, jossa suurin tuska ilmautui. "Sinä et saata!" huudahti kornetti suuresti ihmetellen, "miksikä et?" ja katsoi kysyvästi meihin kaikkiin. Julia seisoi surkeassa asemassa, ristissä käsin.
Eikä hän tyytynyt ristissä käsin asumaan toisten tekemissä ilmalinnoissa, vaan pani itsekin ilmakerrosta ilmakerroksen päälle. Lukemattomat olivat ne pilvipalatsit, joita hän ihmiskunnan onneksi uudesta suunnitteli tai vanhoista paranti. Lukemattomat kerrat siellä Kanttilan keinutuolista luotiin tämä miesten hutiloima maailma uudelleen naisten avulla ja järjestettiin mallimaailmaksi.
Väkevät urkujen sävelet, jotka virittivät oivallisia lutherilaisia virsiä, kaikuivat kuin uhkaavat tuomiopasunat holveissa. Nuori, huolestunut tyttö koetti väkisin karkoittaa noita häiritseviä liikutuksia, ja kumartui alas penkkiinsä, kädet ristissä silmäin edessä. Hiljaa nousi nyt seisalleen nuori upseeri, jolle joku muu oli antanut jonkunlaisen vihjauksen.
MARIA. Nousee Wernerin rinnalta ja lankee kädet ristissä polvillensa. Oi isänmaamme! suoja armas, kaunis! Ma halpa oon, on heikot voimat mulla, Ja taisteluun en eestäs käydä voi; Vaan mik' on kallihinta maalimassa, Min herttaisinta sydän täällä sai, Sen annan sulle!... Nousee taas seisoalle. Herran haltuun jää! Ma valittaa en tahdo, kunnialla Jos Gustav isänmaamme eestä kaatuu!
Kaikki kolme laskeusivat polvilleen ja ristissä käsin luki vanhus juhlallisesti: Vaeltaissamm' päällä maan, Kuolo ain' uhkaileepi. Mistä apu saatetaan, Mist' armo aukeneepi? Sä apu olet Herra! Me kadumm' syntiämme juur' Jost' yltyi Jumal' vihas suur! Oi Pyhä Jumala! Vanhurskas Jumala! Pyhä ja armias Vapahtaja iankaikkinen, Päästä kauhiast' kuolon kidast' meit', o armoinen! Kyrie eleeson!
Ja kun hän ei myöskään ollut tottunut ristissä käsin istumaan, milloin hän näki jotakin hänelle pyhää ja kallista loukattavan, nousi hän tuohon sangen epäkiitolliseen taisteluun vasten koko nuorta, esiin-astuvaa kirjailijapolvea.
Hänen kätensä olivat ristissä ja niin valkoiset, että niitä olisi luullut kahdeksi marmori-kädeksi. Hiljainen kolkutus kuului ja ovi aukeni. Molemmat naiset käänsivät itsensä ja sairaskin havahti unestaan. Hän kääntyi toiselle kyljelle, nojasi käsivartta vasten ja kuroitti esiin päätänsä. Villon hänet oitis tunsi; se oli nuori herttua Renato.
»En minä vielä, illalla minä olisin rukoillut», selitti Elsa ujostellen ja vähän pahoillaan, kun tuli apu ennen kuin hän kerkesi rukoilla. Emäntä asettui työhönsä suu makeassa hymyssä ja silmät räpättivät. Nikkilä makasi selällään kädet ristissä pään alla ja katseli miettiväisenä kattoon. Elsa istahti ikkunan pieleen ja silmäili ulos. Oli aivan kuin ei kellään olisi ollut sanaa sanottavaa.
Eva kääntyi pois ja oli silmänräpäyksessä kadonnut; mutta tuskainen, hämmentynyt katse ilmestyi uudestaan veljeni silmissä ja kuumeinen puna hänen poskillansa, ja meni iso aika, ennenkuin hän näytti jälleen tyyntyvän. Minä seurasin Evaa. Hän istui kädet ristissä huoneessamme. "Voi, Elsa", hän lausui, "kuinka hän on muuttunut! Oletko varma, että hän edes nyt saa elää?"
Päivän Sana
Muut Etsivät