Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Ei kumpikaan, ei Paumgartner eikä Spangenberg, voinut kääntää katsettaan herttaisesta neitosesta ja Martti mestarikin, tuolillaan taaksepäin nojautuneena, kädet ristissä, katseli tyytyväisesti muhoillen hänen toimellista emännöimistään.
Surunsa katkeruudessa ja tuskissaan unhotti hän ihan, että hän seisoi avatun ikkunan edessä ja että pakkanen koski häneen jäisellä hengityksellänsä, että lumi peitti hänen kasvonsa ja hiuksensa ja siinä muuttui kyynelien kaltaisiksi kiiltäviksi pisaroiksi. Patsaan tapaisena seisoi hän siinä, kasvot kalpeina, kädet ristissä, silmät lakkaamatta tuijottaen ulos pimeään, myrskyiseen yöhön.
Rakas Karl Gustaf! virkkoi nyt Anna, katsoen kreiviin kyyneleisin silmin ja ristissä käsin; miksi tehdä pahaa pahemmaksi?... Eikö ole parasta tunnustaa kaikki? Mitä? sähähti kreivi, tunnustaa!... Mitä minun pitäisi tunnustaa?... Mutta, mutisi hän itsekseen, onko hän hullu, kun hän sinuttelee minua toisten kuullen?
Vaan vastausta ei kuulunut, ei sittenkään, vaikka hän koputti uudelleen. Hän avasi oven ja astui sisään. Huoneessa oli niin hämärää, että hän tuskin voi eroittaa mitään esineitä, vaan kun hänen silmänsä olivat hiukan tottuneet pimeään, huomasi hän oven oikealla puolella olevalla lavitsalla Daniel-vanhuksen pitkällään kädet ristissä ja silmät ummessa.
Mutta ukko ei voinut palaakaan maistaa; hän istui kädet ristissä, ja kasvonsa jäntäreet liikkuivat, kuin olisi hän tahtonut itkeä, vaan ei voinut. Silloin talutti Anna Leena molemmat lapsensa ukon luo, kietoi kätensä hänen kaulansa ympäri ja kuiskasi lempeimmällä äänellä: "Isä! suutele lapsiamme! Anna anteeksi Antille ja minulle, ja unohtakaamme kaikki paha!" "Anteeksi? Unohtaa?" änkytti Matti.
Tuo nuori nainen piti päätään kumarruksissa ja käsiään ristissä, ikäänkuin tuomiotaan odottaen. Mutta hänen kasvonsa olivat tyyneet, ei epäilystä eikä pelkoa ilmaantunut niiden kalpeissa, totisissa piirteissä.
"Mitäs mä siitä sitten ajattelen?" "Ettekö pelkää ajatellessanne, että kerran täytyy täältä lähteä?" "Mitäs se pelosta paranee?" Niin hän vastasi, nuoli juurtajaksain lusikkansa, "kiitti" kädet ristissä, otti kaakkurinnahkaisen lakkinsa päähänsä ja meni pesän eteen lämmittelemään. Sen koommin en niistä asioista päässyt hänen kanssa juttuun kiini.
Täällä paraikaa seisottiin kädet ristissä ja luettiin päivällisaterialle, kun nuori Lents äkkiä kiljahti niin, että äitinsä sittemmin usein sanoi, että hän kuolisi, jos vielä kerran semmoista kuulisi. Molemmat ystävät nyt syleilivät.
"Mikä kauhea veto!" sanoi hän. Hänen sointuva äänensä kuului vielä kovemmin pihalle, kun laulu samassa vaikeni. "Vai niin, te olette avanneet ikkunat kuunnellaksenne saatanan viettelystä ja istutte sillä välin kädet ristissä!... Te tyhmät neitsyet, teillekin sanotaan kerran: totisesti, totisesti sanon minä teille, minä en tunne teitä ... parempi on kuulla viisaan torumista kuin narrien laulua."
Kello on vasta kymmenen ja Sölden'ille on ainakin kolmen tunnin matka. Vasta kymmenen! kertoi Wappu itsekseen ja hengellinen sääli häntä kun istui siinä niin hiljaa, kädet ristissä helmassaan, sill'aikaa kuin tuskastunut sydämensä sykki niin, että melkein kuului. Pappi kumartui kipeän yli ja koetti hänen päätään ja käsiään. Minusta sinä voisit rauhoittua, Wappu, tämä ei ole kuolevaisen näköinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät