Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
RICHARD. Tiedätkö miestä, jota kullan kiilto Vois salamurhan tekoon houkutella? HOVIPOIKA. Ma tunnen nurkuvaisen herrasmiehen, Jonk' ylpeyteen ei vastaa köyhyytensä; Ei kymmenkunta puhujaa voi sitä, Min kulta voi; se hänen saa jos mihin. RICHARD. Nimensä mikä? HOVIPOIKA. Nimensä on Tyrrel. RICHARD. Ma tunnen miehen; käske hänet tänne.
"Sitten Itävallan Leopold", vastasi Richard, "heti on näkevä kuinka paljon arvoa Englannin Richard antaa hänen lipulleen ja vaatimuksilleen". Näin sanoen hän tempaisi lipunvarren maasta, taittoi sen palasiksi, heitti vaatteen maahan ja pani jalkansa sen päälle. "Näin", sanoi hän, "minä kohtelen Itävallan lippua onko teidän saksalaisessa ritaristossanne ketään, joka tohtii tekoani moittia?"
Vähitellen Richard käänsi miehuulliset kasvonsa häntä kohtaan sulavimmalla katseella mitä hänen häikäisevästä loistosta niin usein sädehtivät suuret, tummansiniset silmät saattoivat ilmaista.
RICHARD. Mut jos tuon teinkin rakkaudesta häneen? ELISABETH. Niin silloin hän sua toden totta vihaa, Kun moisin veritöin sa rakkautt' ostat.
"Ajatelkaa Jumalan ja kirkon rauhaa, armollinen herra", sanoi Gilslannin paroni, "jota tähän pyhään ristiretkeen osaaottavat ruhtinaat ovat vannoneet". "Ajatelkaa, kuinka käskyjäni toimitatte, palvelukseen velvotettu vasallini", vastasi Richard kärsimättömästi.
Ei mikään huomauttanut, missä tämä synnin uhri lepäsi. Kirjoittaja maksoi pienen rahasumman, jota Margaretalla ei ollut varaa antaa, saadaksensa viheriäisen kummun Richard Norman'in haudalle. Kertomus "Rautakanki" ei ollut tuttu R ssä, ja tekijä lähetti muutamia kappaleita sitä Margaretalle, hänen naapureillensa jaettavaksi.
Jonkinlaisella vähäisellä väkivoimalla, jota Richard tuskin olisi toisilta kärsinyt, de Vaux sairaanhoitajavirkansa puolesta pakotti kuninkaallista herraansa taasen asettumaan alas vuoteelleen ja peitteli hänen jänteviä käsivarsia, kaulaa ja olkapäitä samalla huolella, jota äiti osottaa ärtyiselle lapselleen.
"Jonka sankarityöt", sanoi Richard, "niin usein ovat maineen torvea täyttäneet! Onko se mahdollista onko todellakin niin? Saattoiko tähti, semmoinen kuin sinä, pudota ritariston taivahalta, kenenkään tietämättä mihin sen tuli oli sammunut?" "Hae pudonnutta tähteä", sanoi erakko, "ja sinä löydät vain likaisen limaläjän, joka ilmojen kautta kiitäessään hetkisen loisti näennäisellä valolla.
Hän oli lopettanut haarniskan ja rautapaidan puhdistamisen ja kirkastamisen ja oli nyt uutterasti käynyt käsiksi leveään pavesseen eli erittäin suureen, teräslevyillä päällystettyyn kilpeen, jota Richard usein täytti tiedustelemismatkoillaan taikka kun hän itse otti varustettujen paikkojen väkirynnäkköön osaa, koska siitä oli tehollisempi suoja heittoaseita vastaan, kuin pienestä kolmikulmaisesta kilvestä, jota hän käytti hevosen seljässä.
RICHARD. Tää Bosworthin on kenttä; teltat pystyyn! No, kreivi Surrey, miks on katsees synkkä? SURREY. Sydän on mulla kymmenkertaisesti Katsettan' iloisempi. RICHARD. Herttua Norfolk, NORFOLK. Täss', armollinen kuninkaani. RICHARD. Norfolk, Tääll' iskuja ei säästetä, vai kuinka? NORFOLK. Niit' annetaan ja saadaan, majesteetti. RICHARD. Telttani pystyyn! Tän yön makaan tässä; Mut missä huomenna?