Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Jussi huusi Antille: »Ahdista sieltä seinän puolelta!... Elä laske sieltä ryökälettä pois!...» »Se menee!» valitti Antti. »Elä laske!... Juokse eteen!... Potkaise kärsään paholaista, jos yrittää!... Poika!... Elä laske vietävää portista pakenemaan!... Hös, senkin halvattu», reuhasi Jussi liehuen seiväs kädessä. »Lyönkö minä tällä seipäällä?» pyysi jo Antti.
Hän reuhasi kaiken yötä ja koko seuraavan päivän; hiki valui virtana poskia ja ruumista pitkin, mutta päälaen sisään ne olivat saaneet pistetyksi tulen. Eikä sitä tulta jäät jäähdyttäneet, sillä se oli ikuisuuden ahjosta otettua. Hän oli paljosta hosumisesta lävitse uupunut. Ei jaksanut enää kättä nostaa, vaan herkesi olemaan hiljaa. Riemulla ne nyt ryntäsivät kaikki esille.
Kun parit olivat lattialla järjestyksessä, niin silloin Mikko viulun leukansa alle sipasi, pää kallellaan ja molemmilla jaloillaan tahtia taputtain veteli hän Hollolan-polskaa, että saunapellon veräjälle asti olisi kuulunut hänen pelinsä liverrykset ja laverrukset. Semmoinen Mikko se oli... Tuvan rappusilla reuhasi suuri lapsikarja, tyrkkien toisiansa rappujen sivulla olevaan likarapakkoon.
Kun palvelijat sanoivat pelkäävänsä, neuvoi hän heitä ottamaan avukseen erään kätilön, joka oli tottunut sairaita hoitamaan ja jonka hän nyt tiesi olevan saatavina. Alma reuhasi lakkaamatta vuoteellaan. Hautaristit ja vinhat puut olivat kadonneet, mutta siihen sijaan piiritti suuri joukko pahoja henkiä hänen vuodettaan.
Piti paljon tyttönen koirastaan: Kun koira itki, niin hänkin, Kun koira sairasti, hänkin, Kun kuoli, eipä se kuollutkaan. Näki itse nälkää mielellään, Kun koiransa sai tyytymään, Ja parhain tyttönen riemuitsi, Kun koira haukkui, reuhasi. Mut muuttunut on hän kokonaan. Nyt tuskin koiraa muistaakaan: On pentu raukan paikallen Hän päästänyt poikasen. Berlin 8/9 Laula, laula, murheeton!
Hän reuhasi, raivosi, soitti, lauloi, muutti mieltä, muutti mielilauseita, muutti elintapansa ja koko maailman mahdottomaksi fantastiseksi, hirveäksi mellastukseksi, joka vilisi mahtipontisia huudahduksia, kurjia runoja, valitusta, kyyneliä ja verta. Mutta pilvi idässä kävi päivä päivältä uhkaavammaksi. Mitta oli täysi, hurja näytelmä kallistui nähtävästi loppuansa kohti.
Hei, kumppalit, pohjaan maljat, niin saadahan samppanjaa, Se se silmiä kirkastuttaa ja mieliä kannustaa». Näin reuhasi maisteri nuori ja kuorossa huusivat muut: »Jano juuri ei meillä nyt liene, vaan voipihan huuhtoa suut!» Niin olikin sauhua syöty! Kovin karvaita sikaarit! Oli äänissä karkea kaiku ja paineessa tenoorit.
Hei, kumppalit, pohjaan maljat, niin saadahan samppanjaa, se se silmiä kirkastuttaa ja mieliä kannustaa". Näin reuhasi maisteri nuori ja kuorossa huusivat muut: "Jano juuri ei meillä nyt liene, vaan voipihan huuhtoa suut!" Niin olikin sauhua syöty! Kovin karvaita sikaarit! Oli äänissä karkea kaiku ja paineessa tenoorit.
Ravintolan isäntä tuli kieltämään lopulta, vaan sitä ei Pekka suvannut. "Se on liijan suuri sana noin karkeasta naamasta, että me emme saa laulaa. Minä pesen silmät semmoiselta mieheltä kuin sinä olet, kuin vain on toinen, joka vettä panee", reuhasi Pekka ja nipisti isäntää nenästä.
Muuten olisi työ käynyt kovin vaaralliseksi. Jaska vain puolihumalaisena reuhasi luolassaan, vuorotellen rekilauluja hoilaten, vuorotellen ladellen kompasanoja komisariukselle ja minulle. Jaksoiko komisarius koko ajan pysytellä suuttumatta? Ystävällisemmäksi hän vain tuli, kuta enemmän Jaska ilkamoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät