Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Ja en lepovuonna mä syntynyt, Vaan sota oli ankara silloin; Sen pauhussa viettelin vuosia Siit' ain' ilotyöni on taistella, Kun on sota myrskyisä milloin. Näin kuohun mä aikani koskena Ja lemminpä lietona hetken, Mä taistelen toivonpa voittoa, Kun armahan äitini helmassa Olen päättänyt melskeisen retken.
Ja hanki narskui, suksi notkahteli ja sompa lauloi. Jumalainen keli! Näin ikinä ei ennen kiitänyt. Jo oli johdossa hän hiihtäjäin. Ei taakseen, sivuilleen hän silmännyt, vain yksi aatos hällä: eteenpäin! Mut luokka seuras joentörmää hetken, ja pojat kiihkeästi kurkottain jo kiisti tuloksista miesten retken. Siell' liehui liepeet Hannun kaulaliinan. Kun pitäis poika puoliansa vain!
Toulousen Raimond, jo vanha mies, läksi johtamaan Etelä-Ranskan sotakuntoista väkeä; ollen suunnattoman rikas, käytti hän suuria summia pyhän retken kelvolliseen varustukseen. Vähempiarvoinen oli toinen ranskalaisjoukko, jota johti Ranskan kuninkaan Filip I:sen veli Vermandois'in herra Hugo.
Rouva Bonacieux seurasi häntä silmillänsä, luoden hänen jälkeensä tuommoisen pitkän lemmensilmäyksen, jolla nainen saattaa miestä, jota hän tuntee rakastavansa; mutta kun d'Artagnan oli kadonnut kadunkulman taakse, laskeusi rouva Bonacieux polvillensa ja liitti kätensä yhteen: O Jumalani! huudahti hän, varjele kuningatarta, varjele minua! Retken suunnitelma.
Niin, Richard ei edes keskeyttänyt pappia, kun tämä varovilla sanoilla rohkeni viitata siihen, että kuninkaan oma kiivaus oli yksi pääsyy ruhtinasten penseyteen koko retken suhteen. "Connfiteor", vastasi Richard alakuloisena ja melkein surullisesti hymyillen; "minä tunnustan, arvoisa isä, että minun muutamassa suhteessa tulisi veisata mea culpa.
Tästä kaikesta ja tilapäisesti kuulemistansa puheista oli Lebeau tehnyt sen johtopäätöksen, että suuri retki oli hankkeissa; epäilemättä oli hänen pakollinen matkansa yhteydessä saman retken kanssa. Hänet oli lähetetty etsimään Navarran vuoristosta erästä pientä, tummaveristä, kyttyräselkäistä miestä: tämä lienee joku kenraali, joka kuningasta lähinnä johtaisi armeijaa. »Mitä?
Ensinnäkään kukaan ei ole ottanut vaivakseen laskea, poikkesiko kompassi Kolumbuksen retken aikana pohjoissuunnasta, mihin päin ja kuinka paljon; poikkeamahan vaihtelee ja on joskus olematon. Kuten päiväkirjasta näemme, Kolumbus päinvastoin on sitä mieltä, että kompassi ei näytä väärin.
Maljat mielen kirvoitteli, vapahasti juttu juoksi; siinä kieltä kammitsoida tarvinnut ei seuran vuoksi; päälliköiden viat kaikki ilman vaaraa virkettihin, mahtinimist' eellä muitten marskin nimi mainittihin. Aflecht, jolta joukon eessä retken päätti Revonlahti, nauroi: »Malja Klingsporille!
Haudan luona, viipyin hetken, Uuden ajan henki huus: "Alkanut jo olen retken, Ala Suomi elo uus!" Mutta Suomi nukkui vaan, Uutta aikaa vartoissaan. "Hengen ääni soi vaan kerran: Jok' ei kuule, kuolkohon!" Suomi havahtui sen verran, Että sanat kuullut on: Kylkens sitten käänsi vaan, Uutta aikaa vartoissaan. Jos ois.
Mukaani vein sen, kääntelin sivuja jonkun hetken, en tiedä, kuin näin esihin sain Savon miesten retken; ma lu'in rivin lu'in kaks, vereni tunsin kuumemmaks. Näin kansan kaikki koittavan edestä kunniansa; näin sotajoukon voittavan nälissään, viluissansa. Jokaista sanaa, lukeissain, suudella tahdoin innossain. Vaarassa, tulen keskellä tuon parven urhoutta!
Päivän Sana
Muut Etsivät