United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
HELMI. Renne sille vaan nauraa ja siitähän täti sitten niin suuttui. LIISA. Elkääpä olla millännekään. Se suuttumus pian menee ohi. HELMI. Voi, Liisa kulta, eihän siinä vielä ole kaikki. LIISA. Eikö vielä kaikki? No, herran tähden, kertokaa nyt sitten loputkin. HELMI. Kun henget ovat sanoneet voi, voi, sehän se juuri on hulluinta. Hyvä, rakas Liisa, mikähän soppa tästä viimein tulleekaan!
RENNE. Siitä sinun sietää saada rangaistus. Renne Sinä olet aina niin pahankurinen. Ellet ole siivolla, niin pakenen ylös tädin luokse. RENNE. Sitä sinä et tee. HELMI. Menenpä uhallakin, kosk' et tottele. RENNE. Tiedätkös, mitä silloin tapahtuu? HELMI. Sinä karkaat tiehesi, mutta karkaa vaan. RENNE. Oho! Tämä poika ei ikinä karkuun lähde. HELMI. No, mitä pahaa sinä sitten keksit?
HELMI. Renne hyi, sinä olet niin ilkeä, että ! Tulevat, tulevat! Katsos nyt! RENNE. Ketkä tulevat? Semmoinen sakeapartanen se ei voinut olla kukaan muu. HELMI. Jumala mitä nyt teemme? RENNE. Mitäs muuta minä esittelen heille morsiameni. Ei, ei ! RENNE. Vaan mitäs sitten? HELMI. Voi, jos sen tietäisin! RENNE. Lähdenkö pois pää pystyssä ja nostan heille hattuani ohimennen? HELMI. Ei taivaan tähden!
Millä tavalla? RENNE. Sanon niinkuin asia on: että sinä rakastat minua ja minä rakastan sinua ja sen vuoksi meitä niin ihmeesti haluttaa olla näin sylekkäin. HELMI. Ja tiedätkö mitä silloin tapahtuu? RENNE. Ehkä antaisi hän meille siunauksensa. HELMI. Vieläkös! Hän ajaisi sinut pois. Niin, sen hän tekisi. RENNE. Ajakoon vaan. Ja ajakoon sinut myös, niin lähdemme yhdessä. HELMI. Minnekä?
HELMI. Tämä meidän suhteemme, Renne, eikö se sinua jo huolestuta? RENNE. Ei ensinkään. Riemastuttaa vaan. HELMI. Niin, mutta ajatteles RENNE. Ajattelenhan minä: että sinä löysit minut ja minä löysin sinut ja että meistä tulee onnellisimmat ihmiset maan päällä. HELMI. Niin, vaan eihän tätä tämmöistä voi kauvan kestää. RENNE. Tätä tämmöistä kestää kolme vuotta.
LIISA. Ai, ai, ai, ai, kuinka hyvin te jo osaatte narrata. HELMI. Kuulkaapas, Liisa, mistä te sen saitte, että Renne, että herra Hammar minua kosisi? LIISA. Mistäkö sain? Onhan minulla silmät päässä. HELMI. Puhuvatko siitä muutkin? LIISA. Puhuvathan ne. HELMI. Voi, voi, se on paha asia. LIISA. Mitä varten paha? HELMI. Niin, nähkääs jokohan minä nyt teille kertoisin yhtäkaikki ?
Ja luuletkos, että voin silloin kieltää? Vielä vain. Liisallekin äsken ikään täytyi tunnustaa totuus. RENNE. Mitäs se haittaa. Siitähän Liisa ymmärsi laittautua pois ja jättää meidät rauhaan. HELMI. Niin, niin. Vaan hän kertoo muille, näes, ja meistä ruvetaan juoruamaan. RENNE. No, mitäs muuta me menemme kihloihin, oikein julkikihloihin, sillä se on autettu.
Siksi tulen minä valmiiksi, saan viran ja perustan oman kodin, jonne vien sinut ikuisiksi ajoiksi. HELMI. Ja kolme vuottako meidän pitäisi tätä salata tädiltä ja kaikilta ihmisiltä? RENNE. Ahaa sekö salaperäisyys sinua vaivaa? HELMI. Se juuri. Kun pitäisi teeskennellä ja olla, enkä minä osaa, en vaikka mikä olisi. Ihmiset nyt jo huomaavat, että on jotakin ja rupeavat vetelemään.
HELMI. Kaiketi Amerikassa. Siellä hän kuuluu oleskelleen monta vuotta, vaan on nyt tullut takaisin kotimaahan. LIISA. Ja häneenkö sitten tätinne mielestä pitäisi heti kohta uskoa? Vaikka olisi minkälainen maailman peijuori? Mikä sen tietää? Ei, minun mielestäni Renne herra on ihan oikeassa, kun epäilee semmoisia vehkeitä. Minä hänen sijassaan tekisin ihan samalla lailla.
Kuinka sinä uskalsit tulla tänne? Ajatteles, jos sattuisivat näkemään sinut ikkunasta. Kun näkivät niin näkivät. Ei he kumminkaan ilenne tulla minua pois ajamaan. Vai mitä luulet? HELMI. Siihen ei ole takeita. Ja tiedätkös, täti saattaa olla täällä minä hetkenä hyvänsä. LIISA. Ei huoli pelätä. Minä menen vahtimaan. HELMI. Mistä tiesit että minä olin täällä? RENNE. Tyttö kertoi tuolla pihalla.