Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Minä ajattelin mennessäni, että annahan näkyä, onko tuo kelloni jaksanut seurata. No, ihan täsmälleen se oli pysynyt yksissä, ei puolen minuutin eroa, ei vähääkään. Ja se ei ole perätöntä puhetta. Kunhan olisi sattunut Tervolan renkipoika olemaan tässä, kyllä se todistaisi. Hän seisoi ihan vieressä talvella kun katsottiin palloon!» Täytyihän nyt Jussin uskoa.
Mutta kun viimeinenkin säie oli katkeamaisillaan ja renkipoika puolimatkasta kääntyi takaisin, tulikin jo mieli ikäväksi. Täytyi katsoa jälkeen, kunnes ruuna katosi näkymättömiin tien mutkassa. Nyt ei jäänyt muuta kotoista kuin matka-arkku, jossa oli vaatteita, kirjoja ja kirjeet.
"Voit tehdä mitä tahdot, vaikk'en minä sinun tuumias oikeen hyväksy." "Hm, mutta ettehän taitaisi hyväksyä, jos joku renkipoika tulis tytärtänne kosimaan, varmaankin olisi vanhalla pohjalla oleva talollinen suotuisempi." "Mitä riivattua semmoiset tähän kuuluu?" "Kuuluu ainakin sen verran, että edellistä pidetään paljon huonompana olentona kuin jälkimmäistä, vaikka se useasti onkin aivan väärin."
Entäs kun minä sitten ostin Pertun talon, tiedätkös mitä minä silloin aattelin? No, Anttilan ainoa, ja te muut, aattelin minä, mitäs te äpärästä ja renkipojasta nyt sanotte? Entäs kun minusta tuli Uutelan isäntä? No, Anttilan ainoa ja te muut, aattelin minä jokohan äpärä ja renkipoika alkaisi kelvata!»
Rengit saivat käskyn riisua kiireellä vierasten hevoset ja ruokkia ne hyvästi ennen kirkolle-lähtöä. Ei me hyvin kiireellä ennätetä, kun pitäisi silppujakin hakata, ilmoitti renkipoika. No sepä on, kun ei ennen ole pidettynä jo huolta, moitti Laara. Menkää nyt heti, ja eikö täällä olisi jotain miestä, joka alkaisi riisua noita hevosia.
Onko Ville Savolainen täällä?" Renkipoika Ville Savolainen astui esille joukosta. "Näitkös Taavi Hannulan illalla kävelevän kalliolla?" kysyi Varmanen. "Näin ja tunsin heti", vastasi Ville. "Oliko hän yksin?" jatkoi nimismies. "Ei, rinnan kulki Joppi", vastasi taas Ville aivan valmiisti. "Ja Hovilainen päättää samaten", kääntyi nimismies Hovilaiseen. "Aivan niin!" oli vastaus.
»Olet kahdenkymmenenkolmen tai -neljän vanha... Noinko talttuneeksi sitä käy, kun on naimisissa! niin ettei voi edes juolahtaa mieleenkään lähteä yksin kävelymatkalle, vaikka on tällainen ilma... Onhan teillä hevonen ja rattaat ja renkipoika?» »On toki! Ja kyllä me niitä käytämmekin; mutta Jakob on jo kyllästynyt ajelemiseen, ymmärräthän kaikki toimitusmatkat...»
Mutta muut pojat katsoivat vain minuun suurilla silmillä, kun rupesin heille laulamaan, ja sanoivat: »Onko se tuo Samppa tullut paimenessa hulluksi, vai mikä sitä riivaa?» »Sehän sanoo olevansa Muurikki», pilkkasi se räähkämäisin ja typerin renkipoika, ja muut sille nauroivat.
Hän sai tietää heidän nimensä: suurin, joka souti kokassa oikealla airolla, oli Antti. Ka, Anttihan minäkin. Se poikia nauratti. Antin vierustoveri oli Matti, renkipoika tuo, joka tuolla kokkakaarella kakotti, oli Ville, ja nämä tässä perätuhdolla Kalle ja Nuutti. Ville oli Maija-Kaisa Kettusen ja Heikki Haveris-vainaan; sen äiti oli pappilassa työssä. Joko ovat olleet koulussa?
Hän ei ollenkaan voinut ymmärtää, kuinka talon isäntä itse viitsi noin väärinkäyttää hänen kartanokoirallista intoaan ja asianharrastustaan. Jos se olisi ollut edes joku toinen, vallaton renkipoika tai muu nulkki, olisi se vielä Mustin mielestä ollut käsitettävää ja siis myöskin anteeksiannettavaa. Mutta talon isäntä!... Hyi, häpeä!
Päivän Sana
Muut Etsivät