Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Vimmoissaan toivoi hän itsensä julmaksi jättiläiseksi, että voisi viskata hirmuisen suuria kalliojärkäleitä talojen ja niiden asukasten päälle, niinkuin jättiläiset muinoin olivat tehneet. Nälkä herätti pojan viimein noista mietteistä ja hän päätti vielä koettaa onneaan Kotilan talossa. Siellä ei hän päässyt edes pihaankaan, sillä Aapo ja eräs rengeistä usuttivat talon koiran hänen päällensä.
Täytyipä se kumminkin tehdä. Ei auttanut pelätä, kuin elämä oli kysymyksessä. Täytyi uskaltaa jotain, jos mieli voitolle päästä. Hän lähestyi ovea; käsi vapisi ja sydän löi. Mutta nyt kuului askeleita. Hän säpsähti ja vetäyntyi syrjään; kukahan siellä tuli? Jumala suuressa armossaan suokoon, että olisi Bård! Ei; joku rengeistä se oli.
Harttu aikoi sen tähden, niinkuin useimmat muutkin pitäjän rengeistä, etsiä itselleen työtä vierailta paikoilta. Kauan epäili hän kuitenkin, sillä hän ei tahtonut joutua kauas Uotilasta. Liisa kyllä surkutteli häntä, mutta ei hän näyttänyt surevan sitä, että Hartun oli lähteminen. Eräänä iltana oli jo myöhään syksyllä oli Kaisa taas ankarasti torunut Liisaa, isännän poissa ollessa.
Ja mikä oli vielä kummempaa, hän ei sen kuluessakaan virkkanut mitään ei rengeille eikä piioille. Levottomana käveli hän edestakaisin, läksi ratsastamaan ja palasi vähän ajan kuluttua. Nyt on kumma tulossa, kun itse paholainenkin pelkää, sanoi eräs rengeistä, kun näki majurin taas iltapäivällä lähtevän liikkeelle. Majuri ratsasti Sormulaan päin, mutta ei lähestynyt taloa.
Kun he joskus olivat kahden kesken, poisti hän taas naurullansa pojalta sen luulon, että hän pitäisi hänestä enemmän kuin muistakaan rengeistä. Emännän mielestä oli tuo puhe, jota pöydässä lasketeltiin, vain liedon nuorison tavallista leikkiä, ja Lauri istui ääneti pöydän päässä eikä näyttänyt kuulevan nuorten leikillistä lörpötystä.
Kapteenin ja hänen luutnanttinsa välisestä keskustelusta, joka luonnollisesti kävi venäjäksi, sain siepatuksi tietooni pääasiallisimman sisällön viimeisestä armeijalle annetusta päiväkäskystä. Ulos tultuani juttelin pihalla olevien sotamiesten kanssa. Silloin lähestyi meitä tallin luota eräs talon rengeistä, jonka hämmästyksekseni huomasin entiseksi Turun läänin jalkaväkirykmentin sotilaaksi.
Eräänä pimeänä ja sateisena iltana koputti hän, ylen väsyneenä ja nälästä nääntymäisillään, pirtin ovea Heiniojassa. Hän näki huoneesta valoa ja ymmärsi siitä että huoneessa oli joku. Pari kertaa koputettuansa avasi Jussila oven ja astui sisälle. Vuoteella akkunan lähellä makasi eräs rengeistä kuorsaten, mutta heräsi heti kun hän kuuli ovessa käytävän.
Mutta ihmisiä kuitenkin, te lurjukset! huudahti jälleen matkustaja, vihasta punehtuen. Teillä ei ole mitään oikeutta tallata niitä kuin matoja. Herra nousee vain kääseihinsä, sanoi toinen rengeistä, muuten herra pääsee sinne nopeammin kuin luuleekaan!
Lauri poltteli silloin piippuansa ja loi vain silloin tällöin jonkun silmäyksen Liisaan, kun tämä notkeasti astuskeli pihan poikki, täytettyjä kiuluja kantaen. Välistä hän kuunteli Liisan iloista, heleää ääntä, kun Liisa laski pilapuheitansa yhdelle talon uusista rengeistä, nuorelle Hartulle, joka näytti häntä erinomaisella mielihyvällä katselevan.
Yksi näistä uusista rengeistä oli Forssasta ja tiesi puolestaan jutella, että eräs köyhä tehtaannainen siellä, jota tavallisesti nimitettiin mustalaistytöksi ja jonka nimi muutoin oli Regina, hiljainen ja siivo tyttö sitä paitse, oli siihen määrään lumonnut erään työnjohtajan, että tämä oli häneen kerrassaan pikeytynyt, vieläpä tyttöä kosinutkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät