Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Rejer'in teeskennelty, vakava katse oli poissa, katkerat ajatukset, jotka äsken olivat täyttäneet hänen sydämmensä haihtuivat kuin savu! Kun tanssi hetkeksi taukosi, näki hän parin äkkiä tulevan lähelle ennenmainittua kauppapalvelijaa.
Ja nyt läksivät he liikkeelle. Veneet liukuivat airojen ajamina sujuvasti lahdelle, joka kiilsi lyijynväriseltä. Rejer'in vaimo, liuta poikia ja tyttäriä ympärillään, joista pienin piti häntä kädestä ja hameesta kiinni, seisoi nojaten laivasillan kaidetta vastaan ja katsoi heidän jälkeensä.
Väsyneinä ja surkeassa tilassa saapuivat he Teistsaarille, ja siellä jäähtyi Rejer'in veri ja aa-vuonolaiset saivat vastoin tavallisuutta jonkunlaisen hyvityksen: silliparvi oli mennyt saarien välille niin taajana, että niitä oli molemmin puolin rantakivillä.
Ilvehtivä hymy huulilla teki kasvot melkein vastenmielisiksi ... kyynäspäät ja olkapäät olivat teräviä... Selkä, kun hän piti niskaansa kyyristyneenä, melkein koverrettuna ... koko vartalo hieno ja laiha! Ja kuitenkin oli hän sellainen, että hän yhä enemmän kiihoitti Rejer'in uteliaisuutta, niin että hänen vaan täytyi katsella häntä.
He vetivät todellakin hyvin ystävällisesti veneen luoksensa, vaan kun he saivat kiinni kokasta, lykkäsivät he sen äkkiä Rejer'in suureksi hämmästykseksi, pilkallisesti nauraen ja huutaen eläköön! ulos sillan ohi, kauas ulkopuolella olevien veneitten luo. Ja niinkuin taikavoimasta tarttui nyt kansa airoihin, sauvoihin ja seipäisin, kirosi ja riiteli kuin hullu, ja lykkäsi venettä vielä kauemmaksi.
... "Ja, sitten ei uskalleta kirjoittaa kotiin, harvinainen ystäväni?" "Eikö uskalla?" pääsi Rejer'in huulilta. "Pidetään parempana hakata puita, olla herättäjänä ja tehdä yö päiväksi oudossa kaupungissa..." "Joll'ette tarvitse minua, kanunamies Rördam! niin hyvästi!" ennättihe nyt Rejer nielaisten äkkiä viimeisen suupalan.
"Tämähän on juorujen pesä ... kauhea juorujen pesä!" puollusti Rejer itseään nolosti. "Hän on tavaton tyttö ... minun pitää mennä tervehtimään vanhaa haubitsaria!" Nämä sanat johtuivat Rejer'in mieleen taas hänen lukiessaan yöllä; ne saattoivat hänen miettiväiselle tuulelle... Hän nosti rahat seuraavana päivänä ja kävi perämiehelle sanomassa siitä ja urkkimassa, oliko hän ollut kanunamiehellä!
Rejer oli kuitenkin käynyt harvasanaiseksi ja miettiväiseksi, jolla aikaa neiti kannatti puhetta. "Olen kuullut, että te olette suorittanut perämiehen tutkinnon, Juhl!" "Keltä? kuka on?"... Neiti joutui hieman hämilleen. "En muista sitä todellakaan." Lind'in kasvot kohosivat kuin valo Rejer'in eteen. ... "Kun ei se vaan olisi ollut ... pursimies Torgersen'iltä" lisäsi hän nyt.
Salissa oli hänen tavallinen taidetemppunsa kävellä viisi, kuusi lasta samalla kertaa käsivarrella ja kaulassa saavuttanut huomionsa, ja sitten niitä mitattiin pihtipieleen, pää päältään loistavia kaikista hivusväristä, alkaen äidin vaaleasta Rejer'in tummanpunaiseen.
Hänen silmänsä olivat punaset; näytti melkein siltä kuin hän olisi itkenyt... "Omasta puolestani ei se tekisi mitään, vaan vanhukset siellä kotona Nordbergissa tulevat ihan toivottomiksi, näetkös... Minä lupasin heille jo tutkinnon viime vuonna!" Veri kohosi Rejer'in kasvoihin; hän oli hänelle velkaa rahoja; kuitenkin vasta ensimmäisestä hyyrystä keväällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät