Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025


"Isä!" tuli Saara pöydän tykö; hän vältti sitä puolta, millä Rejer oli "ne kuuluvat toisena uudenvuoden päivänä panevan toimeen tanssiaiset merimiesyhdistyksessä!" "Tanssikaa niin paljon kuin jaksatte minusta nähden, minulla on puujalka!" Hän seisoi pöydän vieressä ja nojasi kädellään siihen eikä Rejer'in tarkka silmä voinut olla huomaamatta sen olevan kalvosimeen asti punasen joulupesusta.

Sinä vastaat Laukista! ett'eivät saa vedättää sillä myllynkiviä siellä Haarstad'issa!... Sano vaan terveisiä äidille sekä että minä olen sen sanonut!" Tämä oli Rejer'in viimeinen kuiskaava määräys renkivouti Andersille, kun hänet laskettiin maalle Skudesnäs'in sataman laivasillalla.

Alaperämies Lind oli tavattoman kaunis velikulta, pitkä, soreavartaloinen, mustasilmä ja mustatukka. "Täällä olisi silavaa ja herneitä keittiössä!" sanoi hän Rejer'in tultua laivalle "tarvitset varmaan jotakin itseäsi lämmittääksesi!" Rejer'istä tuntui kuin olisi jo pitkiä aikoja kulunut siitä kuin hänellä oli ollut semmoinen ateria, kuin hän nyt söi keittiössä alaperämiehen kanssa.

Anders-vouti, jonka rouva Juhl oli lähettänyt mukaan ja joka varsinaisesti ylläpiti järjestystä, vaikkapa hänen täytyikin totella Rejer'iä, oli sitä vastoin tullut sitä ajattelevammaksi ja vaati viimeisinä päivinä yhä jyrkemmin: joko silliä tahi kotimatkaa, niin että Rejer'in täytyi käyttää koko vaikutusvaltansa, johon kotona oli tottunut, saadakseen hänet taipumaan.

Päät kääntyivät vähän ylt'ympäri ja naamat ikäänkuin venyivät; mutta ei voitu huomata hämmästyksen vivahdustakaan, ennenkuin heille Rejer'in selityksen ja suutari Jon huudahduksen kautta oli täysin selvinnyt, että ilmoitus oli ihan luotettava. Silloin kuului heidän noustessaan seisaalleen ja hänen kätellessään heitä: "Eikös vaan Rejer!... Eihän muuta!... Juhle-poika!"

Eikä Rejer'in rohkea nenä eikä näkö olleet kylläksi tavallisia varsinaisille matruuseille ... koko kasvojen olento oli pari kolme astetta liian korkealla...

Rejer'in nenä kohosi taas korkealle, ikäänkuin hän olisi saanut kaikki selville; hän ei pitänyt lukua kertoa jo olleensa siellä koettelemassa onneaan. ... "Hän lähettää yhden toisensa perästä laskuportaita alas, saat uskoa; vaan tanssia hän osaa!" "Ja sitten on hän niin sukkela puhutella!" lisäsi toinen "Minä näin hänen äsken seisovan ja katsovan sinuun, Juhl." "Koska?" hän käänsihe äkkiä.

Muutamia päiviä oli kulunut eikä muuhun toimenpiteesen oltu ryhdytty alaperämiehen kuoleman johdosta kuin siihen että Lind oli määrännyt Rejer'in ottamaan huolekseen hänen perämiesvahtinsa sekä pitämään peräkannen lamput ja lyhdyt kunnossa. Kuitenkin pidettiin siitä neuvottelua peränpuolella hytissä.

Jos lista tulee minulle, niin saatte lukea siinä: Rejer Jansen Juhl!" sanoi hän pistävästi. Saara säpsähti; hänen sanoissaan oli ollut kovasti itsetuntoa, jota samaa katsekin ilmasi, ja hän ryysti kovasti R:ää sanoessaan Rejer'in nimessä. "Me tulemme toimeen Juhl'in nimellä yksinään" tuumi hän hymyillen.

Lukuun ottamatta ripillelaskemispäivää, jolloin Rejer'in oli vallannut jonkinmoinen ystävyyden tunne koko naispuolista nuorisoa kohtaan, oli Rejer vaan yhden ainoan kerran elämässään toden perään rakastunut, nimittäin karjapalvelija Jörun'in sisarentyttäreen, joka palveli nimismiehen luona.

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät