Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Puheenjohtaja varoitti menemästä mieskohtaisuuksiin ja käski pysyä asiassa. Mutta rehtori oli jo noussut, noutanut hattunsa ja keppinsä. Mennessään hän lausui matalalla, murtuneella äänellä, että hänen täytyi haikein mielin nähdä töiden, joista hän oli luullut siunausta versovan, muuttuvan kiroukseksi.
Rehtori sanoikin minulle kerran: 'Se on teidän kunnianne, neitsy Brigitta, sillä ilomielinen ahkeruus on tarttuvaista', mutta se oli noin puoleksi leikkipuhetta tietysti. Väliin sattui kyllä myöskin tulemaan solmuja väliin pikku herrasväen kanssa; mutta minä en koskaan turhan aikaisesti ollut myöntyväinen, ja niin asiat tasaantuivat. Vanhemmat olivat aivan tyytyväiset ravintoon ja kaikkeen.
AILI. Olemme tahtoneet pitää ainakin tämän huoneen itsellämme, niinkuin se oli, siksi kunnes ehkä joskus palaisitte. Ja nythän olemme täällä kaikki isäkin. Osoittaa muotokuvaa seinällä. HANNA. Kuinka se on joutunut tänne? AILI. Se tuotiin tänään lyseolta. Ne olivat isän entiset oppilaat, jotka sen toivat. Rehtori oli käskenyt ottamaan sen alas ja viemään pois. HANNA. Ja ne tottelivat?
Näyttäkääpä, osaatteko te tästä sarvesta päällenne pudottamatta, rinnoille riputtamatta, niinkuin Lönnrot sanoisi. Tiedättekö, ketä ne on nämä vieraat? Kyllähän me toki tämä rohvessyöri tunnetaan. Ja tämä Kajaanin tohtori, joka on painattanut Kalevalan. Tämä kolmas on rehtori Snellman Kuopiosta, joka pitää kovasti Suomen miehen puolta ja toimittaa »Maamiehen Ystävää». Hyvääpä on, kiitoksia vaan!
Mennään nyt katsomaan omaa huonettasi, se on sellainen pieni kammio siellä ruokasalin vieressä. Katso, tässä se nyt on. Minun huoneeni! oikeinko totta? Niin, jos olet tottelevainen ja siivo, tietysti, sillä ei rehtori muuten anna sinun olla täällä. Onpa täällä koulukirjojakin. Niin, kai maar rehtori rupeaa sinua opettamaan.
Rehtori, professori Tammelin, oli laiha mies ja vähäpätöinen ulkonäöltään, jota kumminkin vähän ylensi hänen papillinen pukunsa ja se itsetietoisuuden tunne, joka näinä aikoina kieltämättä oli jumaluusopillisen tiedekunnan tunnusmerkkejä.
*Kroll*. Niin mutta nähkääs *sitä* minä en usko hänestä. *Rebekka*. Mitä te sitte uskotte? *Kroll*. Minä uskon *teidän* olevan kaiken alkuun panijan. *Rebekka*. Tuon arvelun olette saanut rouvaltanne, rehtori Kroll. *Kroll*. Se on saman tekevä, keneltä sen olen saanut.
*Kroll*. Kuitenkin . Sanokaappa minulle, neiti West . Jos on lupa kysyä . Kuinka vanha te oikeastaan olette? *Rebekka*. Häpeä tunnustaa, mutta minä olen tosiaan jo täyttänyt yhdeksänkolmatta, herra rehtori. Minä käyn nyt kolmatta kymmentä. *Rebekka* Niin niin. Ja Rosmer kuinka vanha hän on? Annas olla. Hän on minua viittä vuotta nuorempi. No, hän on siis ainakin kolmenviidettä.
Näistä mietteistä Henrik heräsi, kun pimeän tähden ei enää näkynyt ulos ja lamput sytytettiin vaunuihin. Juuri ennen Helsinkiin tuloa hän tapasi koulunsa johtajan, joka tuli vaimonsa seuraamana hakemaan koria siitä vaunusta, missä Henrik oli. No, sepä hyvä että teidät tapasin. Muistaakseni jäi päättämättä otatteko täksikin lukukaudeksi entiset tuntinne, sanoi rehtori.
Kyllä, Jumala nähköön mutta paljo sitä tarvitaankin, ennenkuin lapsesta paha sisu saadaan pois. Minä toivon, että tulemme hyvin toimeen Jojun kanssa, hän näyttää järkevältä lapselta. Ehkäpä kovuutta jo on tarpeeksi käytetty, kentiesi saatamme nyt paremmin tulla rakkaudella toimeen. Hyvästi! Kyllä annamme pojasta jonkun ajan perästä tietoja. Rehtori läksi, ja Joju seurasi häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät