Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Vilkkaasti hyppeli rehtori, kuin jänis, edestakaisin historian avaralla alalla oikein saadakseen selville, kuinka varmoja me olimme aineessamme. Kaikki oli käynytkin jokseenkin hyvin ja rehtori oli mitä hilpeimmällä tuulella.
*Rebekka*. Voitte korjata ruoat pöydältä, matami Helseth. Sillä pastori ei huoli illallisesta, ja rehtori lähti kotiinsa. *Matami Helseth*. Onko rehtori mennyt? Mikä sitä rehtoria sitte vaivasi? Hän luuli kohta saatavan aika myrskyn. *Matami Helseth*. Sepä kummallista. Sillä eihän siellä näy pilvenhattaraakaan taivaalla. *Rebekka*. Kun hän ei vaan kohtaisi valkeata hevosta.
Minä menen yksin ja juoksen niin että, siksi kunnes hänen löydän, ja löydänhän aina jonkun poliisin edes, jolle voin asiasta ilmoittaa. Joju juoksi ulos yön pimeyteen. Hän oli tottunut omin päin toimielemaan. Eräässä kivirakennuksessa Länsi-Henrikinkadun varrella asui rehtori Mellilä omassa talossaan vanhan sisarensa kanssa.
Tuntui siltä kuin olisi suuri voitto saavutettu joka kerta, kun sataluku muuttui, vielä suurempi, kun se kokonaan katosi. Silloin pantiin toimeen yleinen telmiminen luokalla, josta sitten seurasi ankarat nuhteet. Syy saatiin selville ja korkeimman omakätisesti tarttui rehtori jäniksenkäpälään ja pyyhki takapuolenkin taulua puhtaaksi. Mutta viimein tempasi yleinen hurmaus ukonkin mukaansa.
LINDH. Minun täytyy kuitenkin sanoa, että minulle on mitä suurimmassa määrin vastenmielistä ryhtyä taisteluun vainajiakin vastaan ja olihan hän, kaikesta huolimatta, oma veljeni. REHTORI. Sitähän se tietysti on. Mutta niinkuin itsekin huomautit, ei vaara vainajan tänne tuomisesta suinkaan olisi ollut vähäinen.
Rehtori ukko ryki ja pyyhki silmälasejaan ja piteli sangen pahoin nenäänsä koko keskustelumme ajan ja kysyi minulta moneen kertaan, miksi en ollut pyytänyt anteeksi hiukan ennemmin, niin ei erottaminen olisi tarvinnut tulla kysymykseen... Minä vastasin, ett'en ollut tahtonut pyytää anteeksi, ennenkuin tuomioni oli langetettu.
Avosylin otettiin kasvattipoika vastaan. Ja Joju oli niin onnellinen, että olisi tahtonut syleillä koko maailmaa. Vanha Leenakin melkein kirkaisi, niin lujaa Joju hänen kättään puristi. Hyvä herra, onpa teidän käsiinne voimia karttunut, sanoi Leena. Sitten Joju aikoi mennä vanhempiansa katsomaan, mutta rehtori selitti, että vanhemmat olivat maalla.
"Vai niin, sinä olet nimismies Berndtsson'in poika?" En, minun isäni on kapteeni, "vai niin... Vai niin, sinä olet Berndtsson". Se tulee siitä, nimismies on rikas ja isä köyhä. "Sinusta tulee kai sotilas, sillä sinulla ei ole varoja lukea, poika parka", sanoo rehtori ... se pistää minun sydäntäni ja voitte uskoa, se on sentään väliste niin kiusallista. No, en voi sanoa, sanoi Maria.
Sakki ja Solmia menivät sisälle, ja Eriika täti kutsui heitä kammariinsa kahville. Rehtori istui siellä jo ennaltaan. Minnekkä Jojun jätitte? kysyi rehtori. Hän meni vanhempiansa katsomaan. Onko täti käynyt Jojun entisessä kodissa? kysyi Solmia. Olen, mutta en nyt moneen kuukauteen. Eikö täti menisi?
Sillä hän oli varma siitä, että jotain oli tässä takana, hänen äidin vaistonsa sanoi hänelle, että Sven salasi jotain, joka olisi voinut selittää hänen omituisen itsepintaisen käytöksensä. Rehtorin portaissa tuli tämä itse vastaan. "Ah, rouva Falkenstern, te ennätitte ennen minua!" huudahti rehtori. "Olin juuri tulossa teidän luoksenne selvittämään sitä, mikä tänään tapahtui..."
Päivän Sana
Muut Etsivät