Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
Hetken aikaa nähtiin heidän taistelevan kuohuja vastaan, mutta pian he vihollisten luotien lävistäminä uupuivat, raskas sotisopa veti pohjaan ... vielä hetkinen, ja ritarilliset nuorukaiset katosivat veden alle. Sinä iloitsit eilen sodasta, sanoi neiti Regina kylmästi, vaikka hänen sydämensä sykki korvaan kuuluvasti.
Ja minä häntä rakastan, virkkoi Meri tuskin kuultavasti. Niin, jatkoi Regina, minä häntä vihaan kuin kuolemaa, kuin syntiä, kuin kadotusta. Jos minä olisin mies ja minulla olisi voimakas käsivarsi ja jos minä voisin heiluttaa miekkaa, olisi minun elämäni tarkoituksena hävittää hänen sotaväkensä ja hänen työnsä.
"Kiitos", vastasi kauppaneuvos, "oletko saanut häneltä kirjeen?" "Olen. Hän tulee tänne tammikuussa ja asuu minun luonani valtiopäivien ajan, kuten ennenkin." "Vai niin, serkku. Onnittelen", sanoi kauppaneuvos leikillisesti, "nythän sinun salongissasi siis tullaan yhä edelleenkin pitämään poliittisia keskusteluja." Regina kohautti olkapäitään. "Tuskinpa.
Ja silloin puhui neiti Regina äänellä niin kuuluvalla ja heleällä, että jos hänen ruotsinpuheensa ei olisi ollut niin outoa, kaikki ympärillä seisovat olisivat ymmärtäneet, mitä hän sanoi. Te Belialin lapset, sanoi hän ensin vähän värähtelevällä, mutta sitten lujalla ja rauhallisella äänellä, te vääräuskoiset, miksi viivyttelette henkeäni ottamasta?
Hän kumartui tytön puoleen. »Regina kuuletko, mitä kirkkoherra sinulle lupaa?... Tiedät, että tulevaisuutesi on turvattu. Tahdotko seurata häntä?» Silloin kohotti tyttö hehkuvat, kyynelten valelemat kasvonsa häntä kohden ja nyyhkytti: »Pyydän, herra älkää tehkö minusta pilkkaa » »Tahdot siis jäädä luokseni?» »Tiedättehän sen, herra! Miksi kiusaatte minua?» »Nouse sitten, niin lähdemme».
Auta taivahinen, he tulevat yli, he ottavat rannan haltuunsa. Meikäläiset tekevät hyökkäyksen. Varokaa itseänne, neiti Regina, elkää ojentautuko tuolla tavalla ulos ikkunasta. Ruotsalaiset tähtäävät tykkinsä juuri tätä tornia kohti. Pelkäättekö kreivi? Regina hymyili tuota kysyessään. Lichtenstein punastui. Luulen osoittaneeni tarpeeksi selvään, etten pelkää.
Boleslav puolestaan muisti jokusen näistä tapauksista sangen hyvin, mutta häneltä oli unhottunut, että juuri Regina oli niissä ollut hänen oikkujensa uhrina. Häpeän tunne alkoi herätä hänessä.
Mytyillä ja kääröillä kuormitettuna, lumisena päästä jalkoihin, astui Regina läähättäen kynnyksen ylitse. Valkoiseksi puuteroituna valui hänen kiharainen otsatukkansa hehkuville kasvoille, ja silmät kiiluivat hätäisen pelokkaina.
Neiti Regina oli tuskin kuudentoista vanha, hänen kiharansa olivat mustat kuin yö, posket punakat kuin päivän koitto ja hänen mustat silmänsä hehkuivat kuin tähdet, jotka keskiyön aikana kuvastuvat syvän metsälammen pintaan.
Mutta neiti Regina, joka hetkisen oli ollut hämillään, selvisi pian hämmästyksestään, nojautui ottamaan ylös kuvaa ja sanoi uskoonsa luottaen: he eivät mahda mitään pyhälle neitsyelle. Mutta hän pettyi. Puusta tehty Marian kuva oli haljennut kahteen, kolmeen osaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät