Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Regina muisti vielä kaiken, ja hänen silmänsä loistivat, ikäänkuin hän olisi vaipunut suloisten kuvien katselemiseen. »Oikeastaan minua kummastuttaa, että annoit sen niin mielelläsi», sanoi Boleslav. »Mitäs minun olisi ollut tehtävä?» »Olisit evännyt sen minulta.»
Lukija muistanee, että kuningas lausui tämän aikomuksensa jo tuona merkillisenä Frankfurtin kaupungin toimeenpaneman juhlan jälkeisenä yönä; ja kesemmällä lähetettiin neiti Regina Stralsundin ja Tukholman kautta vanhan, ankaran rouvan, Martta Ulfsparren luo Korsholmaan.
»Ja sinä itse, Regina, sinä et ole koskaan saanut minulta mitään?» Regina karahti tulipunaiseksi ja kumartui syvälle ompeluksensa ylitse. »Kyllä, herra, kerran», sanoi hän hiljaa. »Mitä sitten?» Regina vaikeni eikä rohjennut kohottaa silmiään. »Hyvä isä, mikä sinua niin hävettää?» »Minulla on se vielä.» »Oh hassutusta!» Boleslav hymyili. Suloinen mielihyvän tunne värisytti häntä.
»Miksi olet jäänyt tänne, kun he kerran tavottelivat henkeäsi?» sanoi hän. »Maailmahan on niin avara.» Regina ei näyttänyt ymmärtävän häntä. »Mutta kuulunhan kuitenkin tänne», sanoi hän kummastuneena. »Ja miksi läksit saarelta, jossa ainakin henkesi oli turvassa?» Regina naurahti.
Ystävätär, jonka nimi oli Amalia, oli tosin kolme vuotta vanhempi kuin Aleksis sekä yhtä iso ja tanakka kuin Regina oli pieni ja hento. Hän näytti kuitenkin aika komealta loistavassa, kallisarvoisessa puvussaan, joka oli viimeisen muodin mukaan tehty, ja muutoin häntä koristivat sormukset, korvarenkaat ja koruneulat.
»Myöhemmin, herra, jos sallitte.» Ja Regina meni huoneeseen, missä laski pimeässä kantamuksensa maahan. »Askaroikoon hän rauhassa sisällä», ajatteli Boleslav ja kääntyi raunioita kohden, etsiäkseen sieltä suojapaikkaa. Kellariholvista huokui lämmintä. Hän sytytti kynttilän ja meni niljakoita portaita alas.
Miesparat! huudahti Kätchen naurahtaen. Varo itseäsi! uudisti neiti Regina lapsellisen totisesti. Vääräuskoista ei kannata sääliä. Se, joka tappaa vääräuskoisen, saa seitsemän syntiä anteeksi, sen on isä Hieronymus minulle usein sanonut. Vääräuskoisten vihaaminen on yhdeksäs sakramentti, ja jos yhtäkään heistä rakastaa, on se sama kuin jos antaisi sielunsa paholaiselle.
Regina itki kauan ja kiihkeästi, itki sen intohimonsa koko voimalla, joka ei ollut pitkiin aikoihin päässyt valloilleen. Meri siirteli nuo mustat suortuvat hänen otsaltaan, katseli häntä lempeästi kyyneltyneihin silmiin ja sanoi kuin olisi ennustanut jotakin:
Taasen syntyi hiljaisuus. Hetken kuluttua otti Regina ylös huivinsa, jonka hän sitä ennen oli laskenut luotansa ja sanoi: Sinä olit kiltti, kun tulit ulos tänä iltana. Nyt on meidän aika poistua.
Boleslav hypähti pystyyn. »Ja mitä sinä teit?» Regina loi silmänsä maahan. »Ah, herra», pyysi hän, »miksi kysytte vielä? Olinhan tehnyt sen jo usein ennenkin enkä lainkaan ajatellut siinä olevan mitää pahaa.» Boleslav tunsi kuumasti kuohuvan sisällään. »Kuinka vanha olit silloin?» »Viidentoista.» »Ja niin turmeltunut, niin...» Hänen äänensä tukahutti suuttumus.
Päivän Sana
Muut Etsivät