Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Eräänä kauniina kesäaamuna heinäkuun lopulla v. 1715 purjehti pieni ruotsalainen kuunari Stralsundin satamaan. Särkyneistä raakapuista, puhkotuista purjeista ja höllällään riippuvista mastonuorista päättäen oli alus vast'ikään joko kärsinyt ankaran merivaurion tai myös hädin tuskin pelastunut vihollisen kuulien keskestä. Jälkimmäinen oletus osuikin oikeaan.
Lukija muistanee, että kuningas lausui tämän aikomuksensa jo tuona merkillisenä Frankfurtin kaupungin toimeenpaneman juhlan jälkeisenä yönä; ja kesemmällä lähetettiin neiti Regina Stralsundin ja Tukholman kautta vanhan, ankaran rouvan, Martta Ulfsparren luo Korsholmaan.
Kaksi kuningasta piirittää häntä täällä monta vertaa suuremmalla sotavoimalla; kaikkien laskelmien mukaan olisi Stralsundin jo pitänyt antautua.
Stralsundin kaupungin piirityksessä tapahtui, että eräs vanha översti väsyneenä vahdista oli ruvennut hetkiseksi lepäämään penkille. Silloin tuli hänelle käsky käydä palvelukseensa. Vanhus nousi ylös, mutta lausui samalla tyytymättömyytensä virkansa vaivoihin. Kuningas seisoi aivan lähellä ja kuuli jokaisen sanan, jotka vanha översti lausui.
Minusta tuntuu kuin olisi jo kulunut kokonainen vuosi siitä kuin purjehdimme ulos Stralsundin satamasta, enkä ole pitänyt enää päivistä lukua sen jälkeen kuin lähdimme Tukholmasta, siitä kerettiläisten kaupungista. Joka aamu luen herättyäni seitsemän avea ja seitsemän pater nosteria, niinkuin arvoisa isä Hieronymus neuvoi meidän tekemään varjelukeinoksi aaveita ja taikuutta vastaan.
Hän sanoo teidän ylhäisyytenne siihen valalla sitoutuneen silloin, kun hänen mies vainajansa oli kuljettanut teidän ylhäisyyttänne vahingoittumatonna edestakaisin Kaarle-kuningas vainajan luo Stralsundin piirityksessä. Flinta! Falkbyssä asuva, eikö niin? Falkbyn kartanossa. Hylätään. Nyt voitte lopettaa. Saan siis vastata, ettei teidän ylhäisyytenne sitä valaa muista... Te ette vastaa mitään.
En uskonut, vastasi Eeva kylmästi, kreivillä enää olevan mitään lisättävää Stralsundin satamassa tapahtuneen viime kohtauksemme jälkeen. Tuo viittaus näkyi sattuvan arkaan paikkaan, sillä kreivi teroitti äänensä sanoessaan. Ah, te olette oikeassa, minä olin jo unohtaa, että niin äskettäin näimme toisemme. Toivon aikanne hupaisesti kuluneen siellä Suomen pirteissä.
Siellä hän oli sitten harvenneiden joukkojensa etupäässä koko edellisen vuoden taistellut yhtyneitä valtakunnan vihollisia vastaan, kunnes hän Stralsundin menetettyään oli ankarassa talvimyrskyssä pienellä venepahasella saapunut isänmaansa rannalle oltuaan sieltä poissa kokonaista kuusitoista vuotta.
Päivän Sana
Muut Etsivät