Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
Regina hypähti ylös, purskahti itkemään, sulki Merin syliinsä ja suuteli häntä.
Hän oli vaiti ja vapisi. »Tai missä muualla?» Regina heitti ujon silmäyksen telttavuoteeseen. »Tiedättehän, herra», änkytti hän. Sitten painoi hän häpeän masentamana kätensä kasvoilleen. Tosiaan, hän tiesi! Kuinka hän olikaan sen unhottanut edes hengenvedoksi! »Ulos!» huusi hän vihasta ja kauhusta väristen ja ojentaen käsivartensa ovea kohden.
Regina oli kärsivällisesti tehnytkin työtä käskettyä, kunnes kalkki oli saanut hänen huulensa ja silmänsä hirveästi kirvelemään ja hän juossut itkien tiehensä. Tämän kaiken kertoi Regina säteilevin silmin, ikäänkuin hänelle olisi täten tapahtunut jotakin ihmeen hyvää.
Neiti Regina vetäytyi viereiseen huoneeseen, piilottautui siellä syvään ikkunakomeroon ja purskahti itkemään. Pyhä neitsyt, rukoili hän, anna minulle anteeksi, ettei sydämeni ole yksistään sinun! Sinä, joka näet minun sydämeeni, tiedät, etten minä jaksa vihata tuota vääräuskoista kuningasta niinkuin sinä vaadit. Hän on niin suuri, niin kaunis!
Ensin niin kaunis nuttu ja sitten kun luulin, että minua lyötäisiin koska jäin taipaleelle koko päiväksi vielä tämäkin.» »Herkeä jo vihdoinkin», käski Boleslav. »Täytyyhän sinulla toki olla vuode. Missä sitten olet ennen maannut?» Regina säpsähti ja loi silmänsä maahan. »Oh, ennen!» sammalsi hän. »No?» »Ennen nukuin joko ulkona oven edessä...» sanat takertuivat kurkkuun »Tai?»
Boleslavin valtasi äkillinen sääli, mutta se katosi, ennenkuin hän oli sanonut lempeää sanaakaan. »Miksi täällä makaat?» kysyi hän. »Minun paikkani on tässä», vastasi tyttö nöyrästi, mutta yhä sama hurja liekki katseessaan. »Mitä se merkitsee. Koirathan kynnyksellä venyvät!» »Minä myös», vastasi tyttö. »Onko nimesi Regina Hackelberg?» »On, armollinen junkkari.»
Mutta Regina oli kyyneliensäkin läpi nähnyt tuon omituisen hymyilyn ja hän kauhistui sitä. Hänelle näytti selviävän kamala salaisuus. Tule! kiirehti munkki. Messeniuksen vaimo, joka on katolilainen, saattaa ystävämme hautaan. Reginan silmät tuijottivat munkkiin ja häntä pudistutti. Eilen illalla kello 7, sanoi hän, oli Dorthe vielä aivan terve.
Regina oli siksi vakava uskossaan, että voi kärsivällisesti kuunnella kaikkea, mitä hänelle tyrkytettiin, mutta hän kärsi siitä ja hänen olonsa Korsholmassa muuttui päivä päivältä yhä kiusallisemmaksi, ja kukapa voineekaan moittia häntä siitä, jos hän salaisesti huoaten ajatteli vapautuksensa päivää?
Hän alkoi penkoa papereita, järjesteli kaikki, mitä tärkeimpiä asiakirjoja vielä oli jälellä, valikoi, laittoi luetteloita ja kopioi. Hänen mielestään tuntui kuin hänen täytyisi olla kaikin puolin valmiina siltä varalta, että äkkiä tapahtuisi jokin onnettomuus. Niin kului päivä, niin kului ilta. Regina kyyrötti loitolla huoneen pimeimmässä nurkassa eikä liikahtanut paikaltaan.
»Tahtoisit kai sinäkin saada lahjasi?» kysyi Boleslav katkerasti hymyillen. »Oh, herra», vastasi Regina, »sellainen ei ole ollut täällä tapana. Luulen, etten siitä lainkaan iloitsisi.» »Miksi et?» Regina ei vastannut. »Päästäkää minut menemään, herra», pyysi hän tuskaantuneena. »Minulla olisi vielä paljon sinulta kysyttävää, Regina.» »Sen täytyy jäädä, herra, muuten » »Mene sitten!».
Päivän Sana
Muut Etsivät