Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Saat olla huoletta ... ei se sinulle enää mitään ... se lähtee jo... Ei minun tähteni tarvitse, sanoi Marja raukeasti, tuskin kuuluvasti Se lähtee jo. Juha ei vielä oikein uskaltanut katsella Marjaa. Nyt hän näki hänet. Sen olivat posket ontot, nenänpää oli terävä, rinta painunut, palmikko, joka ennen oli täyteläisenä vyötäisiä tavoitellut, pisti huivin alta esiin hienona kuin pellavavihko.
"Taisi sattua oikein pahasti vai kuinka?" "No, ei se ole niin vaarallista," sanoi hän raukeasti hymyillen. "Minä minä vaan taitoin jalkani." "Suuri Jumala! Antti, juokse noutamaan hänen äitiänsä." Laiska-Antti riensi pois. "Minua kovin janottaa." Tyttö nosti olutastian hänen huulillensa ja tuki häntä juodessa. Mads loi häneen kiitollisen katseen kummastelevista ruskeista silmistänsä.
Siellä taas syksyllä tavattaisiin ja aina vastakin kulkiessa. Shemeikka on noussut ja istuutunut tuhdolle. Siinä huomaa hän lehvät, joilla venhe on koristettu. Semmoisia joutavia ne aina. Olisi edes jotakin syömistä. Shemeikalla on nälkä, ja ruumis on maatessa kuoleutunut. Hän katselee raukeasti ja kyllästyneesti etensä ja sylkäisee happamesti venheen pohjaan.
"Saat", sanoi sairas raukeasti. Kun Oskari huomasi ystäwänsä raukeamisen, tuli hän niin liikutetuksi, ett'ei hän kyennyt yrittämäänkään mitään puhumaan. Sillä wälin maata riuwotti sairas herwottomana, hengittää liehkasten heikosti ja tiheästi. Hänen silmänsä oliwat wielä nytkin puoliksi ummistuneina, joiden raollaan olewien luomien alta silmäwalkuaiset muljahteliwat.
Teidän ystävällänne on suuri sydän ette aavista, kuinka hyvä hän on! sanoi rouva ja laskeutui raukeasti pitkäkseen leposohvalle, käden hivellessä otsaa. Kyllä minä sen olen huomannut! kuului Adelsvärdin vastaus. Te lienette myös hänen hoidettavanaan oletteko kipeä tänä iltana, rouva Appel?...
Emma seisoi hämmästyneenä, hän ei ollut nähnyt veljeänsä, sittenkuin pienenä poikana, ja nyt oli hän uljas mies, todellisella sotilas-muodolla. Kreivi Frans loi silmänsä raukeasti ja huolettomasti ympärillensä. Täällä Valdemarsborg'issa on vallan samoin kuin ennenkin. Kuinka isä viihtyy täällä talonpoikais-maalla? Aivan hyvin: minä olen mielestäni voinut hyvin väkeni kesken.
Liisa puristi hiljaa hänen kättään eikä vastannut mitään. Vasta kotvasen kuluttua hän lausui raukeasti: Minä tahtoisin vain nukkua, vain nukkua. Enkä enää koskaan muilla silmillä nähdä maailmaa. Kuin millä silmillä? Kuin unen silmillä. Kuin niillä, joilla näkee vain itseensä ja omaan sydämeensä. Minä näen itseni sinun silmissäsi. Tietysti, koska elät minun sydämessäni. Ja sinä?
Sinä luet, isä? kysäsi hän. Niin, lapseni, olen koko päivän etsinyt lemmikkikirjailijaimme teoksista semmoisia kohtia, jotka sinua elähyttäisivät. Tahdotko kuulla? Hän nyökkäsi raukeasti ja isä alkoi lukea tuolla täyteläisellä, miehekkäällä äänellään, jota Aino oli aina ihastellut.
"Heti, mr Juhl!" vastasi miss Lizzy ystävällisesti ja katsoi häneen raukeasti "olin juuri eilen kirjoittamassa sitä." Hän kääntyi pulpettiinsa ja alkoi selailla kirjoja ja tehdä muistiinpanoja. Tiskillä tuli yhä kiireempi... Majamestari tahtoi koko joukon laskuja, ja parvi likaisia miehiä tuli sisälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät