Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
Kun täältä lähden, vien mukanani hengen ja ruumiin terveyden, uskon onneen ja rauhaan ja hyvinvointiin ja siihen, että kaikki maailmassa ainakin yhdessä sen parhaista paikoista on, niinkuin ollakin pitää. Se oli ajatusteni ainainen toistunta. Rakensin siinä uudestaan ja aina uudestaan ajatus- ja tunnemaailmani, kun se pyrki joutumaan epäkuntoon.
"Mutta silloinpa saattekin," sanoi Sokrates, "sille laulaa joka päivä, siksi että olette rauhaan sen lumonneet." "Mistäs saamme, Sokrates", sanoi Kebes, "hyvän lumo-laulajan tänkaltaisia vastaan, sitten kun sinä olet meidät jättänyt?"
Niin tekin kuunnelkaa; paras kuulla on näät hyvä neuvo. Hält' älä naista sä vie, jos valtakin ois; jätä rauhaan, mink' osalahjaks antoivat pojat hälle akhaijein. Korkeint' ällös valtiahist' uhitelko sa myöskään, poika sa Peleun, eip' ole valtikankantajat hälle vertoja muut, mit' on milloinkaan Zeus nostanut valtaan.
Että pääsisitte rauhaan, niin minä nyt ilmoitan teille yhden asian, joka vielä on salaisuus. Jos lupaatte olla siitä puhumatta. Lupaan, tietysti lupaan. No, mikä se on? Menettekö naimisiin? Ei, mutta olen saanut hyvän paikan, Åbo Tidningin korrektuurin lukijaksi, Turkuun. Minkä lukijaksi? Korrektuurin? Siitä saan tuhat neljäsataa palkkaa. Niin ettei minulla tule olemaan mitään hätää. Ooho?
«Sitä minä en usko», keskeytti hovimarsalkanrouva jyrkästi, «sillä jos sieluni eli monaadini tahi miksi sitä tahtonette nimittää, olisi johtanut minua mielensä mukaan, niin se olisi houkutellut minua sangen paljoon pahaan; ja jos Herra ei olisi kurittanut sitä ja armostaan kohoittanut sitä hyvään niin olkaa hyvä, jättäkää puuvillatuppuni rauhaan niin olisi nomaadisieluni joutunut harhatielle, tietäkää se.»
Etsiväiset olivat kirkonisännät Ollinen, Kello-Taavetti ja Saarivaara. Kirkkoherran rouva meni kohteliaisesti vastaan ottamaan tulevaisia ja vei heidät sisälle saliin. Tutuksi tehnyt maanmiehille veljensä, herr Edvardin kuiskasi hän viimemainitulle: "Jättäkäämme he rauhaan!"
Ja kun hän keskuudestamme poistuttuaan kohta paneutui levolle, josta hän ei enää noussut, oli niin kuin olisi hän itselleen sanonut: »Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään.» Kuinka liikuttavat olivatkaan hänen viime hetkensä!
Tohtori ei ollut mikään alkuunpanon mies hengellisissä asioissa ja jätti rauhaan uuden uskon niin kauan kuin se jätti rauhaan hänet ja hänen talonsa. Hän ei ruvennut niinkuin moni muu hänen sijassaan vainoomaan ja rettelöimään. Hänen mielestään oli liike kuumetta, jonka äiti antaa mennä menojaan ja parantua itsestään.
EEVA. Sitä ei saa antaa heille tiedoksi, ei aavistustakaan siitä. VARJAKKA. Silloinhan pääset heistä rauhaan. Minä jo eilen illalla sanoin Onnen herralle, että aion sinua kosia. EEVA. Voi, rakas Yrjö, minkä teit! Se oli suuri erehdys, jolla on pahat seuraukset. VARJAKKA. Mitkä pahat seuraukset? EEVA. En tiedä, mutta minua peloittaa. VARJAKKA. Mutta johan sinä olet aivan suunniltasi.
Päästäkseen rauhaan, oli Katri kerran lupaunut antaa Yrjölle suostumuksensa, ellei Niiloa vuoden sisään kuuluisi takaisin. Hän lupasi sillä hän luuli silloin jo makaavansa rauhassa turpeen alla. "Elämäni lanka katkeaa," ajatteli hän, "kun viimeinen toivon kipinä Niilostani sammuu." Mutta Yrjö riemuitsi sydämessään, sillä hän varmasti uskoi, ett'ei Niilo enään elossa ollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät