Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Olipa vielä toinenkin laulaja, jonka ääni kuului kauempaa järven rannalta ja jota kuunnellessaan rastas lakkasi laulamasta; se oli satakieli, joka silloin samoinkuin nytkin oli rakas ulkomaan vieras Suomen etelärannalla. Jaana kiirehti kulkuaan, sillä olisihan joku ilkiö voinut ottaa rannasta hänen veneensä, ja silloin hän olisi saanut viettää metsässä yönsä.
Kalliorinteistä, kuusikkokummuista värähtelevä, kaukaisuuteen pakeneva kaiku, joka oman ääneni kertoi, eihän se puhunut minulle muuta kuin yksinäisyyttäni. Suorsa lahden perällä, rastas kummun kuusikossa, peippo rannan koivussa, ne kaikki lauloivat omaa onneaan kumppaninsa mielihyviksi. Kenen mielihyväksi minä? Omaksi mielihyväkseni. Mielihyväksenikö? Eipä tuosta ollut lisää.
2. Pienet linnut visertää, Pyyt ne puissa viheltää, Teeret kuhertavat. Kumppaninsa saavat Pikkusetkin Lintusetkin, Itse pienet perhosetkin. Sorsat ruo'istohon ui, Kyttä maahan kumartui, Rastas laulaa puussa,
Rastas ei kadehtinut myöskään, päättelihän vaan panna mieleensä satakielen ruladeja ja kadenseja ja stakatoja, ja lensi sitten kauas korpeen ja aatteli, eiköhän hänkin tottuisi semmoisiin. Rastas arveli: "ei oppi ojaan kaada." Mutta olipa satakielellä kadehtijoitakin.
JUSSI. Josta isä-ukko turhaan on koettanut saada säädyllistä ja ankara-arvoista. nuorta neitiä, englantilaiseen guvernantti-malliin. MAIJU. Elkää uskoko, herra Rastas, pelkkää lorua kaikki. TEUVO. Erinomaisen hauskaa tutustua! HANNA. Joka kohta entisellään. Ei mikään muuttunut! MAIJU. Ei, Jumala paratkoon! Ei, täällä milloinkaan muutoksia tapahdu.
HANNA. Jospa sentään lähtisimme, niin saisimme nähdä pappaa vähän pikemmin. Hän varmaan menee »Aamuruskon» toimistosta sinne suoraan? ELISABETH. Niin luulen. Ja mielellään hän soisi meidän olevan siellä. HANNA. Niin, emmeköhän sitten MAIJU. Kuullaan ensin, mamma, mitä Jussikin sanoo ja herra Rastas. ELISABETH. Ehkä menet kutsumaan heitä tänne. MAIJU Kyllä! Mutta elkää päättäkö mitään sill'aikaa.
Muuten oli ilta mitä ihanin. Rastas lauloi joen rantalepissä ja taivas kaareutui selkeänä ja vaaleansinisenä yli maan, jossa tuulenhenkäykset ja meluavat äänet yhä vaikenivat ikäänkuin nukkuen. Gabrielle astui ajatuksiinsa vaipuneena eikä huomannut, että vapaaherra L * oli lähestynyt häntä; hän melkein säpsähti kun tämä puhutteli häntä.
Siin' on tyttö, Jot' et huoline hävetä Viedä Väinölän ahoille, Laulun maille! 2:NEN JOUKOLAINEN. Laula, Väinö! Päästele ilon muruja Pöydän kuulun kunniaksi! 3:AS JOUKOLAINEN. Anna onnesi valua Lauluksi kuin vuolas Vuoksi! 2:NEN JOUKOLAINEN. Päästele pyhät sanasi Niinkuin rastas raikurinta!
Silloin alkoi rastas laulaa oi äiti, kuinka kauniisti se lauloi! minä pysähdyin ja seisoin liikahtamatta ja kuuntelin vain ... tahdoin tietää, mitä se lauloi, mitä piili noissa valittavissa, riemukkaissa sävelissä... Ja sitten oli minusta, kuin olisi se laulanut juuri siitä, mitä minä etsin, siitä, minkä metsä kätkee helmassaan, tuolla syvällä, jonne emme koskaan löydä ja jonne aina kaihoamme.
Mikä lintu se on, joka visertää nyt näin yöllä, melkein kuin rastas, kun hän lentää illalla, ja "tulen jo, tulen jo, tulen jo; tulen koht', tulen koht'!" kaikuu sen laulu. Ja nyt visertää rastas, niin henkeänsä vetämättä, niin sydämmensä pohjasta, niin suihkuavin sävelin, niin hiljaa lirittämällä, kuin metsän lähde, joka uhkuaa maan sisästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät