Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
Hanna kurotti päätään sängyn laidan yli ja koetti katsoa oven raosta. Ei nähnyt mitään. Eikä kuulunut risahdustakaan. Entä kun lamppu unohduksesta oli jäänyt palamaan. Uskaltaisiko hän mennä katsomaan? Ellei vaan hiiret ? Siellähän jo rapisi yksi nurkassa. Kunhan eivät tulisi sänkyyn. Hanna vetääntyi nopeaan takaisin ja painoi päänsä tyynyyn. Parasta kun pitää silmänsä kiinni ja nukkuu pois.
Henrik sytytti myöskin lamppunsa ja veti tumman vieterikartiininsa alas. Mutta raosta, joka jäi sen ja ikkunan väliin, saattoi hän nähdä kuinka kauan vastapäisessä ikkunassa oli valoa. Ja hän sammutti vasta jälkeenpäin. Näin alkoi Henrikin olo rikkaan kauppaneuvoksen kesälinnassa. Se opettajatoimi, jota varten hän oli tänne tullut, ei häntä kuitenkaan oikein miellyttänyt.
Mutta kun pastori ei ollut vielä nukkunut ja kuuli liikuttavan, pisti hän päänsä oven raosta ja huusi Ellin luokseen makuuhuoneeseen. Kaikkina noina iltoina, kun he istuivat ja puhelivat Ellin kanssa verannalla, oli Olavi aina noussut ylös huoneeseensa omituinen itseensä tyytyväinen tunne rinnassaan. Olihan Elli hänen ... eihän hänen olisi tarvinnut muuta kuin ojentaa kätensä ja ottaa.
Terveydeksenne, herra nimismies, vastasi Rikberg, juoden lasinsa pohjaan. Mutta salin oven raosta tirkisti sininen silmäpari salavihkaa ja huomattuaan lasit tyhjiksi kääntyi se pois ja äänettömin askelin katosi Ester omaan huoneeseensa. Kun he olivat tyhjentäneet neljä lasia, kohotti Arnold viidennen nyökäyttäen päätään. Ei kiitoksia, herra nimismies, ei enempää minulle.
Sillä synkällä marraskuullakin, kun joskus hiukan päivän paistetta näkyy pilvien raosta, ovat he iloisia, aivan kuin olin täysi kevä." "Niillä ei ole almanakkaa, ne ehkä luulevat kevään silloin jo olevankin." "Eipä niinkään. Ne ovat kylläkin tarkkoja almanakassansa. Sillä vasta maaliskuulla näet niiden alkavan kanniskella korsia nokassaan. Se on kevään alku."
Olisi tehnyt mieli syödä, jos ei muun vuoksi, niin ajan kuluttamiseksi ... vaikkapa koko yö... Vielä muutamia lettuja ... ei jaksanut yhtäkään... Täytyi lähteä... Hän pyöritti ruokahuoneen lukon kiinni ja alkoi kävellä hitaasti aitalle päin... Aurinko paistaa tillotti aamusella aitan oven raosta vuoteelle, kun Viija heräsi. Hän kuunteli, mutta ei mitään kuulunut siitä huoneesta.
»Tee kuinka tahdot», jatkoi Vennu, »mutta sinä ymmärrät sen, että jos sinä joukostamme luovut, niin meidän täytyy laittaa sinut linnaan. Vai luuletko, ettei sulia olisi jo tarpeeksi syntiä?» Yhä oli Vennun huulilla tuo keveä, melkein leikillinen nauru. Siukku oli hämillään ja kirosi hampaittensa raosta. Näki selvään, että hän oli käskijänsä käytettävänä.
Tässä samassa huoneessa oli hän joku aika sitte sanonut juuri niin, kun hän ja isä ensi kerran joutuivat puhumaan valtiollisista seikoista. "Hän" oli tämän kirjoittanut, eikä kukaan muu! Roosasta oli, kuin pilkistäisi harmaiden sadepilvien raosta sininen taivas huoneesen. Oliko häneltä apu tuleva? Keltäs sitten? Kukapa olikaan niin voimakas ja rohkea kuin hän? Kuka rakasti häntä niin kuin "hän"?
Jos niitä pitää kiinni, ne vinkuvat ja röhkivät koko päivän, niin ettei niiltä kukaan kuule omaa ääntään koko kartanossa, ja jos ne päästää irti, ne tunkeutuvat joka aidan raosta peltoihin ja puutarhaan. Ei, pitäkööt läskinsä! Minä tulen kyllä toimeen omillanikin. Musti oli aivan samaa mieltä hänen kanssaan.
Se teki vaikutuksensa. Aivan toiselta puolelta porstuaa aukaistiin ovi ja vahakynttilä jalkoinensa ja käsi pistettiin oven raosta porstuaan ja sanat kuuluivat:
Päivän Sana
Muut Etsivät