Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Ja kevään lauluja linnut laulaa, purot notkojen pulppuaa, ja saarten rantoja aallot kaulaa, tuomet kukkien tuoksuaa; lemmen ilmoa uhkuu luonto, luomisvoimoa kostuu maa, metsä vertyen vihannoipi, kautta ilmojen kannel soipi voimakkaana, toivokkaana, tulvii taivahalle niin kuin virta vuolas, täyttää avaruuden, maailmalle tuopi onnen uuden, soittaa, soittaa riemuin kaikkialla lemmen autuutta ja sointuisuutta, suven heilimöivän suurta työtä, luovan voiman pyhää vihkivirttä.
Kun ei ollut otuksia heidän tarjonansa, kävivät he pitkin rantoja ja keräsivät itselleen vesiajo-hakoja ja haaksihylkyjä polttopuiksi. Varsin kosolta löytyikin näitä, vaikka heidän usein suurella vaivalla täytyi kaivaa ne esiin syvältä lumesta. Monta halko-taakkaa kannettiin jo heidän selässänsä kotiin, samassa varapaikassa säilytettäväksi, josta hiiliä oli löydetty.
Hän odotti laineita, jotka pitkän aikaa sen jälkeen, kun viimeinen savun kiemura oli haihtunut ilmaan, vyöryivät sieltä verkalleen, huojahduttivat ruohistoa ja valkeana vaahtona kohisten murtuivat rantakiville hänen jalkojensa juureen. Aivan sattumalta oli hän tullut tämän paikan keksineeksi eräänä iltana rantoja pitkin harhaillessaan.
Mutta sankkana ja synkkänä riippui etäällä ilmassa yhä sama hävittävä pilvi, jonka punaiset, yhä heikommin ja heikommin palavat juovat ilmaisivat, ettei »Poltettujen kenttien» kiehuva tuli vielä ollut sammunut. Suloisia rantoja koristavia valkeita seiniä ja hohtavia pylväitä ei enää ollut. Autiot ja tyhjät olivat rannat, joilla äsken olivat olleet Herkulaneumin ja Pompeijin kaupungit.
Kukin ajatteli tärkeempiä asioita kuin hetken, vaikka jokainen erilaisia. "Katsokaa," sanoi vihdoin Sesilia, "kuinka kaunista tuo on, katsokaa kuinka aallot kaunistuvat laskeuvan auringon kullan säteistä, ja kuitenkin ovat ne aaltoja, jotka huuhtovat Suomen rantoja, jotka käyvät Suomen järvissä, ja jotka nyt kaunisteleivat Suomen vihollisen laivoille.
Jo pari miespolvea sitten oli Persiassa syntynyt eräs uskonnollinen liike, joka on tunnettu Bahaismina ja johon kuuluu kolme miljoonaa tunnustajaa kaikkialla itämailla Välimeren rantoja myöten.
Talven lepo ei täyttänyt ainoastaan sahaa, rantoja ja metsiä, vaan myöskin ihmisten mielet, väsyttiin alinomaa puhumasta lakosta, ja työ meni tavallista, tasaista tahtia, keskeytyi vaan sunnuntaisin, jolloin kellonsoitto kutsui juhlapäivän lepoon. Ryforsissa vallitseva uskonnollinen puoluehenki näkyi sitä vastoin voimakkaasti elpyvän eloon.
Moni niistä länsimaisista ritareista, jotka olivat rientäneet Palestinaan, oli kyllä kuollut, ennenkuin oli polttavaan ilman-alaan tottunut; vaan toisille tämä taas oli ollut ei ainoastaan haittaamaton, vaan terveellinenki ja näitten onnellisten joukkoon kuului myös se yksinäinen ratsastaja, joka vaelsi pitkin Kuolleen meren rantoja.
Ikäänkuin läähättäen laskeutuu laineitten orhilauma siellä kyljelleen, ja voimattomina retkahtelevat nyt rantoja pitkin nuo äsken niin pystyt päät. Väsyneinä ojentelevat ne vapisevia jäseniään ja suljuvat takavirrassa tiedottomina rantakiveltä rantakivelle.
Säde kiitää taivahasta, Huokuu vieno kesän tuuli, Nurmen nukan sade kastaa, Huhuu paimen huiluhuuli; Kaikkein sävel samanlainen: Olkoon Iida onnekkainen! Sorsain lähtö. Kotoisen lammen rantoja Tuo sorsa poikineen Viel' iltakauden uiskeli, Katsahti läntehen. Kuin päiväkulta laskeissaan Tuon lammen purppuroi, Ja taivas-kuvat lammella Tuo sorsa nähdä voi.
Päivän Sana
Muut Etsivät