Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"Se on tosiaankin kuoleman tuomio niille, jotka teitä rakastavat, ja sellaisen puheen perästä oliskin jo viisainta kuolla pois." "Te ymmärsitte siis väärin ajatukseni," sanoi Ludwiki hätäisesti. "Ajatukseni oli sanoa, ett'en minä ihmettele enään mitään, eikä mikään huvita minua enään sitten, kun tulin teidät tuntemaan; sillä teihin ainoaan on koko minun rakkauteni, teitä minä ihmettelen.
"Te nä'ette sen," sanoi hän hiljaa ja tuskallisesti; "te nä'ette, ett'ette te voi minua välttää. Lakatkaa jo minua enään karkoittamasta kasvoistanne, sillä minä en voi totella teitä: minun rakkauteni kieltää minun sitä tekemästä. Oi, älkää vielä vastatko, Klairon! Kuulkaa ensin, mitä minulla on teille sanottavata, sillä tämä hetki on koko minun elämäni ratkaiseva hetki!
Hän oli niin todellinen, hän oli niin kaunis, hän oli niin hyvä minä olin niin suuressa kiitollisuuden velassa hänelle, hän oli niin kallis minulle, etten saavuttanut mitään sanoja tunteisini. Rakkauteni ja iloni olivat äänettömät.
Se oli minun rakkauteni palkka hänelle. Mitä suurempaa siunausta olisinkaan voinut toivoa kuin tuoda unhotusta ja sytyttää valoisaa iloa hänen väsyneisiin, poloisiin silmiinsä? Nuo armaat, väsyneet silmät! Hän työskenteli uutterammin kuin kukaan, koko ikänsä hän oli työskennellyt toisten ihmisten hyväksi. Se oli hänen ihmisarvonsa mitta. Hän oli humanisti ja rakastaja.
Siis olin kuitenkin tullut tietämään, mikä muori oli minulle, nimittäin äitini äiti. Jo ennenkin olisin koettanut tehdä muorini hyväksi, mitä vaan voin; mutta tieto sukulaisuudestamme sai rakkauteni kaksinkertaiseksi. Sulasta rakkaudesta eikä mistään pakosta olin minä valmis ottamaan päälleni mitkä vaivat ja vastukset hyvänsä, saadakseni muorini jälleen hänen entiseen terveyteensä. Sitä tarkoitusta varten ehdottelin äidilleni, että läksisin pappilaan hakemaan rovastilta jotakin lääkettä.
"Aluksi, kun näin rakkauteni alkavan juurtua, olin täynnä iloista toivoa. "Valerius, jonka sinä luultavasti jo edeltäpäin olit voittanut puolelleni, ei nähtävästi ollut pahoillaan huomatessaan rakkauteni tulevan voimakkaammaksi.
Voi, kuinka teille olen kiitollinen! Heleena aikoi jo nousta ja lähteä, mutta hänen mieleensä johtui vielä jotakin. Sanokaa minulle vieläkin, onko rakkauteni teidän mielestänne oikeutettua vai eikö? kysyi hän. Se on luonnollista se on oikeutettua, vakuutti apulainen. Kukinta keväällä ja rakkaus nuoruudessa, lakastuminen syksyllä ja kuolema vanhuudessa, ovathan ne luonnollisia.
Sillä seuraavana aamuna sain häneltä oman kirjeeni takaisin ja sen mukana seuraavat rivit: »Kyllä olet sen itsekin huomaava, kun oikein ajattelet, että se, minkä olet tehnyt, on hyvin lapsellista.» Lapsellista! Minunko rakkauteni, minun suuri ja syvä ja miehekäs rakkauteni lapsellista? Sillä laillako hän oli kirjeeni käsittänyt?... Hän säälitti minua.
Minun onkin nyt taas parempi, kun minä olen saanut puhua sinun kanssasi ja antaa sinulle tiedon minun rakkauteni uskollisuudesta ja minun kiitollisuudestani siitä, mitä sinä minulle annoit niinä lyhyinä hetkinä. Minä itse vaan olin silloin niin lapsellinen ja köyhä ... nyt myöhemmin minäkin olisin voinut antaa sinulle jotain.
"Nimittäkää se, mun ihanimpani," huusi prinssi innolla, "sanokaa, mitä olen unhoittanut tarjota teille, ja rakkauteni kautta vannon minä teille, ett'ette turhaan ole minua siitä muistuttanut! Minä lasken sen teidän jalkoihinne, olkoon se, mitä hyvänsäkin."
Päivän Sana
Muut Etsivät