Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
"Onko sama äiti, rakastanko häntä tahi enkö?" "Eva kulta, täytyyhän sinun rakastaa miestäsi; sillä täytyyhän sitä miestä rakastaa, joka meille antaa arvoa ja rikkautta, kaikkia mitä vaan haluamme." "Aivan oikein äitini; ja nyt kun meillä on mies, joka pitää huolta meistä, ja antaa meille kaikki mitä tarvitsemme, niin enhän tarvitse muuta miestä.
Mitä siis on tapahtunut, lapsi? Reinhold on kosinut minua. Sinä et rakasta häntä, Helena, sanoi äiti levottomasti. Kohta kun hän kosi minua ja sanoi, että hänen tulevaisuutensa on taattu, olin minä näkevinäni, ettei hän enää usko omaan aatteeseensa. Mutta niin se ei ole. Hän uskoo. Ja mitä merkitsee silloin rakastanko minä vai en, hänen asiansa rinnalla!
Niin paljon mahtuu ihmisaivoihin; mut äkkiä ne usein myös on täynnä, mitättömästä seikast' äkin aivan! Ei kelpaa, ei, ne mitä liekin täynnä. Vaan kärsivällisyyttä vain! Pian muotoonsa puristaa sielu aineen kuohuneen, luo tilaa itselleen, ja järjestys ja valo palaa taas. Ma rakastanko siis ensi kertaa? Vai ei ollutkaan se rakkautta, mitä siksi luulin? Nyt vasta rakkautta tuntisinko...?
Mutta kun uudelleen kysyn itseltäni: rakastanko, rupean epäröimään, sillä rakkauteni on niin toisenlaista kuin se, mitä olen nähnyt elämässä. Kun ajattelen yhdessäoloamme, luulen uskaltavani sanoa, että se oli »koskematonta». Se oli lämmöstään huolimatta sukua syvien vesien raittiille viileydelle, sukua sen suurelle hiljaisuudelle. Ja vähän saman tapaista on myöskin rakkauteni.
Silloin Valeria painoi tytön kauniin, hehkuvan pään rintaansa vasten: "Rakastanko häntä niinkuin sinä? "En, suloinen sisareni! "
Ihminen, joka rakastaa, ei tiedustele: rakastanko, otanko. Kysymys sinänsä on köyhyyden todistus. Se, joka rakastaa, hän tietää sen. Mutta kaikki eivät ole selvillä itsestään. Sisimmässä kuuluva ääni voi olla niin heikko, ettei tiedä, onko se »kutsumus», joka sydämen syvyydessä väräjää, todella tuollainen voimakas, oikeutettu ja omaksi ottava, jolle ei saa olla uskoton.
Sinä et voi kieltää sitä". Sitten kääntyen hellästi minun puoleeni, poski minun poskeani vastaan, "olenko minä häijy äiti sinulle, Davy? Olenko minä ilkeä, kova, itsekäs, paha äiti? Sano, että minä olen, lapseni; sano: 'olet', herttainen poikani, ja Peggotty rakastaa sinua, ja Peggotyn rakkaus on paljon parempi, kuin minun, Davy. Minä en rakasta sinua ollenkaan, rakastanko?"
Vaan kun tämä nyt kuitenkin on tapahtunut, ja muutos on elämällesi tuleva, olet sinä vähän levoton.» »Levoton! Niin olenkin, toden sanoitte. Sydämmeni on sangen rauhaton, sillä, täti minun mielessäni on nyt toinen kuva, enkä tiedä rakastanko sitä vai ystävyydenkö vuoksi häntä vain muistan. Tämä toinen on Paavo.» »Paavo on kelpo mies, mutta mitä hän on paronin rinnalla!
Oli ollut kokonaista kuusi vuotta ja tulisi aina olemaan. Ottaisinko? kysyi hän. Hän mietti kauan ja vastasi sitten: en. Ei, ei hän ainakaan tahtonut pitää kiirettä, ja hänelle oli kylläksi tieto voittonsa mahdollisuudesta. Rakastanko häntä? kysyi hän sitten ja vastasi: en tarpeeksi ... tai oikeammin: kyllä tarpeeksi ollakseni hänen ulkonaista rauhaansa häiritsemättä.
Miekkailitteko te? Me olimme miekkailleet, minä olin haavoittanut häntä käteen. Sinä kostit! On minunkin tähteni miekkailtu, sanoo hän sivumennen ja kysyy, rakastanko häntä vielä, tuota toista. En, minä rakastan nyt sinua. Niin, hetken vain. Minä luulen, että voisin rakastaa sinua kauankin, jos olisit Suomessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät