Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Ma alas laskein mietin, Ja rukouksen siivin Ma hiljaa ylös hiivin. Niin pyhän hetken vietin. Niin, kukkaa suutelin Ja pyysin: Herra, aina Sun pyhä lempes paina Mun sieluhuni niin! Kuolema. »Oi, onko käärme kuolema, Mi ihmisiä sortaa, Ja Manan herran nuolena Meilt' elon armaan murtaa, Vai enkelikö ehkä lie, Mi taivahasen lentää Ja sielun sinne ylös vie, Kun korkeuteen entää?»
Hänt' ihastuen menin kiittämään ja pyysin, vannotin, ett' edes kerran viel' armaan tyttölapsen luokse saapuis, jok' ei saa rauhaa, ellei jalkain juureen saa hälle tuoda kyynelkiitostaan. NATHAN. Kuin kävi? DAJA. Turhaa! Kuuro hän on meille, mua varsinkin vain katkerasti pilkkas... NATHAN. Te siitä säikähtäin... DAJA. Ei ensinkään! Ma joka päivä uudest' yritin ja joka päivä uutta pilkkaa kestin.
Kun olin jo mielestäni liiaksikin ajellut sinä päiwänä hewosellani, päätin olla talossa yötä. Menin siis sille puolelle, jossa talon wäki näytti asuwan, ja pyysin yösijaa, jonka perheentuwassa olewa renki kohta lupasikin. Kannoin siis kaikki kapineeni huoneeseen. Heti sisään tultuani weti talonwäen ja erittäinkin isännän käytös huomioni puoleensa.
Ei kautta kaikkien p jen, ei! sanon minä. Jos illalla olisitte antaneet, mitä pyysin, olisipa Kontion Kalle vielä elossa, minä en olisi tässä, ja teillä ei olisi mitään pelkäämistä. Mutta nyt on Kontion Kalle helvetissä, minä tässä, tämmöisessä tilassa, ja te olette joutumaisillanne samaan tilaan. Kuka on näihin syypää? Te ja teidän kirottu ahneutenne. Mutta eilismurkinoista ei ole puhumista?
Ja kohtahan sinne nyt pääsin. Lapset olivat tyyntyneet, ja alkoivat kääntää huomionsa leikkikaluihin, Mari palasi kotiin. Pääsin siitä taaskin selvenemään onneksi ja tulin samassa paremmalle tuulelle. Olin valmis menemään sisään ja pyysin rouva Hartmania sinne myöskin, sillä Mari jo otti Lyylin huostaansa. Mutta hän kieltäytyi.
Minä pyysin neuvoa Traddles'ilta, joka esitteli, että hän lukisi ääneen puheita minulle niin pitkäänsä ja semmoisilla satunnaisilla pysäyksillä, jotka soveltuivat heikkoudelleni.
BARTHOLO. Ja sanokaa minulle, mitä tyttärenne piti niistä makeisista, joita veitte hänelle. FIGARO. Mitkä makeiset? Mitä tarkoitatte? BARTHOLO. Niin, nuot makeiset siinä paperituutissa, joka tehtiin tuosta kirjepaperista tänä aamuna. FIGARO. Piru vieköön jos... Oletteko edes huolinut antaa niitä hänelle minun puolestani, herra Figaro? Minä pyysin teitä sitä tekemään.
Ja kun vielä pyysin sinua puhemieheksi, Hamari, hahaha! Ukko on vanha, ukko on vanha. MIILI. Mutta me tulemme sinua hoitamaan, sinä tulet asumaan luonamme ja me kolme emme koskaan jätä toisiamme. VILANDER. Minä olen aivan ymmällä. HAMARI. Miili, sinä siis tahdot ? MIILI. Papan, sinun ja meidän kaikkien tähden. HAMARI. Miili! Rakas Miilini! Lapseni, tämä on onnellisin päivä elämässäni!
Minä pyysin anteeksi kaikkein toistenkin puolesta eilispäivän myllistyksen ja sen, että uhkasimme käden katkaista.
Kysymykseeni mitä tämä merkitsi, vastattiin minulle, että mies oli rikollinen, jonka tänäpäivänä piti saaman viidennentoista annoksensa. Ihmeissäni tästä omituisesta vastauksesta, riensin minä isäntäni luokse ja pyysin hänen lähemmin selittämään tätä omituista seikkaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät