Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Kirila Petrovitsch vei ispravnikan toiseen huoneesen ja sulki oven. Puolen tunnin perästä tulivat he taas saliin, jossa vanki odotti kohtalonsa päättymistä. Herra tahtoi lähettää sinut kaupungin ojennuslaitokseen piiskattavaksi, sanoi ispravnikka pojalle ja sitten lähettää johonkin uudisasukaspaikkaan, mutta minä puolustin sinua ja pyysin anteeksi puolestasi. Irroittakaa köydet!
"Sentähden lähetinkin sähkösanoman N:lle ja pyysin hänen heti tulemaan tänne." "Mutta minä en luota häneen", sanoi Helena hyvin hiljaa. Lääkäri kääntyi äkisti vaimoonsa päin. "Vai et luota häneen!" sanoi hän. "Ja miksi et, jos saan kysyä?" "Koska hän on kuuluisa", vastasi rouva hiljaisesti. Lääkäri katsoi häneen, kuin olisi luullut vaimonsa ei olevan täydessä järjessään.
"Kiitos sinulle, vanha tietäjä," sanoi hän itseksensä, "sinä herätit minun taasen siitä hurmauksesta, johon tuska oli sydämeni saattanut. Haa! Ja mitä minä toivoin, mitä minä pyysin. Hänen rakkauttansa, että minä hänen päällensä saattaisin saman kohtalon, joka ennen pitkää murtaa minut.
Totta hän kuitenkin lienee huomannut, että kaikki hänen kertomansa asiat huvittivat minua, sillä hän vähitellen itsekin mieltyi koko toimituksen esittelemiseen minulle ja oli heti valmis seuraamaan minua konttoriinsa kuin pyysin häntä näyttämään minulle kuinka hän piti kirjojansa. Konttori oli minun mielestäni kaiken ilettävän pahuuden pesä.
Siksi koetin ottaa niin vähän tilaa tiellä kuin mahdollista, sillä minusta tuntui, ettei minulla itse asiassa ollut mitään oikeutta siihen. Enhän minä ollut missään enkä kenellekään välttämätön. Koetin tehdä itseni niin pieneksi ja kapeaksi kuin mahdollista. Pyysin käytökselläni anteeksi jokaiselta ohikulkijalta miltei omaa olemassa-oloani.
Mutta sitten ei näkynyt ihmisiä eikä myös elukoitakaan, vaan oli kaikki autiota ja hävitettyä, siksi kuin me Mäkylään ehdimme, jonne me Pekan tulemaan käskeneet olimme; ja olimme me molemmin talonpojan tavalla itsemme pukeneet, ja pyysin minä että minä täällä sisareni tuvassa levätä saisin ja myös hevoistamme syöttää.
Voi, miksi hän ei seurannut minun varoituksiani? valitti kreivin rakastajatar; jospa hän olisi kuunnellut minun rukouksiani!... Vielä eilen lähetin hänelle kirjeen, jossa pyysin, että... Kirjeen!... Te olette lähettänyt hänelle kirjeen! keskeytti hänet poliisimestari.
"Minähän pyysin sinua olemaan lähtemättä ulos näin myöhään. Etkö sinä pelkää kulkea yksinäsi tiellä?" Marianne purskahti nauruun. "Pelkääkö? Yöhän on niin ihana! Muuten ... etkö sinä pidä siitä, että minä tulen tänne saadakseni tervehtiä sinua kymmentä minuuttia aikaisemmin?" Mathieu tuli kyyneliin asti liikutetuksi hänen kaunistelemattomista sanoistaan.
Kun minä korvaukseksi pyysin häneltä kihermäänsä, jota minä puolestani myöskin kauan olin katsellut, hän ei pitänyt sitä tarpeellisena, koska helmiristi, jonka vastikään olin saanut, oli pujotettu hänen hiuksiinsa. Sitte oli vielä eräs asia, joka minun oli hänelle luvattava ja jonka hän oli keksinyt istuessaan kotona ompelunsa ääressä, missä hän aina ajatteli niin paljon.
Herra ties kuinka kauan olisinkaan siinä istunut, miettimässä elämän kuohuwia pyörteitä, jos ei waimoni taasen olisi tullut huoneeseen; hän istui nyt ja näytti tahtowan jotain puhua. 'Olethan sinä, kultaseni, Tiinalle ilmoittanut tuon kirjejutun, waikka minä niin hartaasti pyysin, ettet sitä tekisi', sanoin minä. 'Enhän minä ole mennyt mihinkään lupaukseen siitä asiasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät