Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Samassa myös kaatui toinenkin vihollinen majurin antamasta iskusta. Mutta voi hirmua! Nyt horjui majurikin. Verta näkyi tulvaavan rinnastaan... Ja jopa tärähti Kaarlonkin ruumis, jotta hän meni tainnuksiin. Vihollinen alkoi hävitä, mutta tappelun pyörre vyöri edelleen. Kuolleet ja haavoitetut jäivät jälelle. Kaarlo tointui pian.
Tuo hurmaava pyörre tyyntyy vähitellen te näette sen taas tyynenä. Kosken kohina humisee vielä korvissanne, mutta viimein on se vain hämäränä muistona mielessänne. Tuollainen on useimmiten ihmiselämä, ja siinä myöskin mummon elämäkerta.» »Kiitoksia, mummo hyvä, kertomuksestanne», sanoi Nummi. »Ehkä toiste, jos eletään, viette meitä tarkastamaan tuota joen juoksua.»
Vesi hajosi läiskähtäen hänen altansa ja pauhahti sitten umpeen hänen jälkeensä. Virta vei samassa kuohun pois, ja pyörre sekoitti sen muiden laineiden kanssa, jotka kimeltelivät ulompana. Kaikki oli jälleen hiljaa. Eikä kuulunut kuin aallokon hieno lipinä keskeltä jokea, missä juoksu oli nopein.
Jo salmen suussa tuolla käy näät kummat ristituulet, Ne valtahansa venhos saa jo ennen kuin sä luulet, Kun sitten siinä heittelee sun purttas tuulten hyörre, Niin seljemmäksi venhoas vie salmen virran pyörre.
Siinä ei enään ollut tavallinen taistelu, vaan mitä hirvein sekasorto, oikea pyörre, hevosia ja ihmisiä, jotka huutaen, kiljuen, melskaten ryntäsivät vastakkain ja raatelivat toisiansa, niin että miekat ja sota-aseet vaan välähtelivät ja iskivät tulta. Keskellä tätä myrskyä, näitä ihmis-aaltoja horjui Burgundin suuri lippu. Renato herttua tahtoi sen anastaa.
Vainoretkesi lopeta, Rauha, rakkaus rakenna, Pakene sisäsalolle, Taistele petoja vasten Sisässäsi, ulkonasi. Rauha, rakkaus ja vuodet Vammasi parantelevat Pakene! Pakene! KULLERVO. Tuota Nöyrrytystä en tajua. Maailma himojen ahjo, Kiihkojen vihainen pyörre Minussako rauhoittuisi! Vetäyisinkö salolle, Sinne halpa hautauisin, Kuin ojaton umpilampi Lahoavi liikkumatta Sammalen sokaisemana!
Vaan hän vei neidon tanssimaan, Lens' oikeaan ja vasempaan; Ne tanssin pyörre nieli. Ja poski hohti, poltti pää, Ne helmatusten hengähtää. Heleia, hei! Taas tanssin tuul' ne vei! Siit' eihän eukot kieli?! Et tulla saa niin lähellen! Noin pettyi moni neitonen Ja sulho valat nieli! He salaa sentään suudellaan Puun alta kauas kaikui vaan: Heleia, hei! Kuin tanssin tuuli vei! Ja vinkui viulun kieli!
Ne antoivat syrjäisenkin aavistaa, mikä intohimojen ahjo ja pyörre tuossa laihassa ryysyisessä olennossa alkuaan oli mahtanut olla ja mikä tuli siellä vieläkin leimusi. Vaan kun soitto taukosi, kyykähti hän taas entiseen asemaansa ikään kuin häveten äskeistä rohkeuttaan.
Tänne mustat pilvet joka ilmasta ja kauhistuksen yö, jossa huhkaimena Kullervo kuolon sanomia huutelee! Kuulkaat, kuulkaat mitä teille ilmoitan: Tyttärenne Ainikki, joka eksynyt oli, itsensä vihasen kosken kuohuun viskasi, ja nieli hänen ahne pyörre. K:N EM
Tuo pyörre mua miellyttää, sen vauhti huimaa päätä, Tää onhan sentään elämää, ei aina tyyntä säätä; Mä laulan, nautin, riemuitsen nyt ristiaallokossa Ja vauhdin vuoksi aatokset on vallan huumiossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät