United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
'Saa tuota koettaa, mutta ei minua woi parantaa kukaan', sanoi waimoni surullisesti. Me lähdimme kaupunkiin ja menimme heti erään kuuluisan lääkärin tykö. Hän tutki waimoni tilaa hywin huolellisesti ja kauan; hän tuli hywin huolekkaan näköiseksi, otti nuuskarasiansa, pyöritteli sitä wäliin hypeissään, wäliin taas seisautti sen, ja mietti miettimistään.
Mutta toinen ei vastannut, ei huomannutkaan ... kulki ohitse ja pyöritteli jotakin liekö se ollut avain vai mikä? etusormessaan ... hyräili ja vilkuili kupeilleen ... ja hyppäsi välistä niinkuin tanssiaskeleen... Eiköhän tuo nähnyt? ... vai olisikohan ollut niin ylpeä, ettei ollut näkevinään?
Hän pyöritteli kädessään raatamokukkia ja katkoi niiltä päitä, lyöden niitä vastatusten. "Niin ja sitten tuo Maksimka, kasakkipoika", jatkoi Sletkin. "Martin Petrovitsh valittaa miksikä muka me otimme pojan häneltä pois ja panimme oppiin. Mutta sanokaas nyt itse: mitä kummia hän olisi tehnyt Martin Petrovitsh'in luona? Tyhjää olisi toimittanut eikä muuta mitään.
"Onko mitään muuta?" kysyi pastori ylös katsahtaen. Harjula seisoi hetkisen vaiti; "minä tahtoisin mielelläni saada hänet kastetuksi yksiksensä", sanoi hän. "Eli siis jonakin arkipäivänä?" "Tulevana lauantaina kello kaksitoista." "Onko vielä mitään muuta?" kysyi pastori. "Ei ole mitään muuta." Harjula pyöritteli lakkiansa, ikäänkuin aikoisi jo lähteä. Pastori nousi ylös.
Kannella oli märkää ja liukasta, merimiehiä nahkatakeissa ja suurissa saappaissa asetteli viimeisiä laatikoita alas lastiruumaan tai pyöritteli viimeisiä tynnöriä yläkannelle, jossa ne sidottiin kiinni.
Minua ei silloin saane laskea muiden ihmisten joukkoon, sillä minua ei haluta panna paperillekaan kuinka monta kertaa vajosin ja kohosin taas takaisin pinnalle. Koko ajan pyöritteli, riuhtoi ja puristeli vesi minua ja sulki sitten taas kokonaan märkään syliinsä. Kaikki tämä sai minut niin pois suunnilta, etten surrut enkä pelännyt.
Soitettiin, soitettiin ... joku tulee, Sigrid...! Mutta Sigrid ei päästänyt Elliä irti. Pyöritteli ja heitteli ympäri salia... Päästä, Sigrid, päästä irti ... se on sinun isäsi...! Ei se tee mitään. Eikä se ole isä ... se on minun veljeni... Niin, Elli, sinä et ole nähnytkään vielä Arthuria... Sigrid herkesi pyörittämästä. Ei, ei, en minä nyt ... mennään sinun kamariisi...
Muuan katseli vasta kellosepästä ostamaansa kelloa, katseli ja kuunteli, muuan koetteli uutta ympyriäistä peiliään, katseli siihen, katseli itseään sieltä peilistä, ja kun oli kyllikseen katsellut itseään, käänsi peilin umpeen ja katseli sitä päältäpäin, pyöritteli, käänteli ja katseli.
Kuuvalo ei vastaa ravitse". Mutta tyttö sepitteli runoja, keitti ruokia pohjaan polttamatta sekä pyöritteli rukin-hiunuansa ja leipoi leipänsä, vaan lapsuuden ystävätänsä, tuota lempeätä kuuta, hän ei koskaan unhoittanut.
Jakke heittäysi nyt aivan sananpuhumattomaksi, katseli vaan lattialle yhteen paikkaan ja pyöritteli saappaansa kärjillä erästä havun lehvää. Siihen se keskustelu jäi. Mutta se kumma nähtiin nyt, että Jakke tuli hieman puheliaammaksi, oikeinpa hän välistä vihelteli jotakin laulunnuottia työhön mennessänsä, jota hänen ei oltu kuultu ennen koskaan tekevän. Oli kaunis, lämmin kesäinen aamu.