Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Marianne noudatti hyväntahtoisesti hänen mieltänsä, ilahuttaakseen ja lohduttaakseen häntä kertoi Marianne hyvin tyynesti toiveistaan, että kaikki kävisi hyvin ja että lapsesta tulisi poika. Mutta Valentine purskahti äkkiä itkuun. "Minä sitävastoin ... minä kuolen, siitä minä olen varma." Se oli hänen omituinen päähänpistonsa, että hän pian kuolee, vaikka hän ei tohtinut sanoa sitä kaikille.
Wiimein purskahti hän katkeraan itkuun, mutta mitä huolin minä hänen itkuistaan, mitä sättimisistään, sillä olihan minulla nyt lohdutusta päässä. Minä nauroin katkeralle itkulle ja hänen nimittelemisensä ja sättimisensä eiwät tuntuneet mielestäni hywiltä eiwätkä pahoilta; minä sanoin hänelle, että elämä oli minulle nyt jo yhden=tekewä olipa se minkälainen tahansa.
Viimein Nero huudahti: "Miksei kukaan teistä tapa itseänsä ja näytä minulle kuinka kuolla?" Ei kukaan heistä kuitenkaan suostunut tähän pyyntöön vaan kaikki istuivat lattiaan katsellen. Nyt Nero pani käsivartensa ristiin ja katsellen heitä jokaista purskahti kyyneliin. Mutta vähän ajan päästä hän hypähti ylös ja lausui: "Nero, Nero, tämä on häpeä!
Mutta kuinka olikaan, hän ei voinut lausua yhtäkään sanaa, vaan kuiskasi ainoastaan: "Jumala siunatkoon teitä molempia!" Ja kun heitimme Bath'in, ja minä viimeisen kerran katsoin takaisin Ewelyniä odottaen kohtaavani noita hänen loistavia katseitansa, hänen silmänsä merkillisen miettiväisinä ja surullisina lepäsivät äidissäni, hän purskahti äkkiä itkemään ja kääntyi pois.
"En, en minä ole kertaakaan rukoillut Jumalaa", sanoi Asari kolkosti. "Rukoile siis nyt ensi kerta!" kehoitti Heikki. Asari purskahti toisen kerran itkuun, ja se itku ei ollutkaan nyt pettyneen toiwon ja menetetyn kunnian kaipaamisesta tullutta, waan kyyneleet wuotiwat oman wiheliäisyytensä tuntewasta sydämestä.
Antakaa minulle vastaus, Jumalan tähden, huusin minä, sallikaa minun mennä! Enhän minä teitä pidätä. Käskettekö minun lähteä? Tahdotteko tulla vaimokseni, jos jään? Hän purskahti suureen nauruun iloiseen, pilkalliseen, sulosoivaan nauruun, joka helähti kuin hopeakello. Liian paljon te vaadittekin!
"Minä en voi sinua hillitä, Thore, meidän täytyy erota täksi elämäksi." "Ota minut semmoisena kuin olen, Sigrid, sinä voit parhaiten minun rauhoittaa." "Herra Jumala taivaissa!" huokasi tyttö nöyrästi ja purskahti itkemään. "Etkö enää minua rakasta?" kysyi nuorukainen kärsimättömästi. "Kyllä," vastasi tyttö hiljaa, "minä en ole huikentelevainen."
"No, no Björn", irvisteli Hans, "elä itke! elä itke! eihän sinulla ole itkun syytä. Sinun eukkosi saattaa olla yhtä hyvä kuin Knut Åsenin, vaikk'ei hänen nimensä ole Dalen Alfhild!" Joku purskahti niin kamalaan nauruun, että kaikki jäivät sitä kuuntelemaan, niin humalassa kuin olivatkin. Mutta samassa oli hän tuvasta ulkona. "Se oli vaan eräs hullu englantilainen", sanoivat ihmiset.
Siitä oli kumminkin hyvä, että siinä meni kaksi kärpästä yhdellä lyönnillä", sanoi mies ja nosti ruumiin koto-tuvan lattialle. "Sekö nyt vielä?" sanoi Vanhavirka ja purskahti itkuun. "Niin, nyt alkaa olla töillänne täysi mitta. Oman sukunne, sisarenne pojan työtä on tämä ja Issu vaan kerskuu muun muassa maksaneensa äitinsä perintöä", sanoi mies ja lähti pois. Siinä oli Kanniaisen Antin loppu.
Hän oli herkkä-itkuinen nuorukainen ja purskahti semmoisiin surkeihin vaikerruksiin, kun viitattiin yhteytemme lakkauttamiseen, että meidän täytyi pitää häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät