Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Kiedoin käteni tiukemmin hänen kaulaansa, puristin häntä rajusti syliini, upotin silmäni syvälle hänen silmiinsä, olin tykkänään pois suunniltani. Antti puheeni oli värisevää, katkonaista kuisketta, levotonta huohotusta. Antti pidätkö sinä minusta, rakastatko sinä minua, sano! Etkö koskaan, koskaan minua unhota minä en sitä kestäisi, kuule, minä en sitä kestäisi.
Paljon verta, paljon kyyneliä on vuotanut. Siitä lähtien, kun viimeksi kättäsi puristin, ovat olot täällä muuttuneet monesti, milloin ilokseni, milloin surukseni. "Kaikki täkäläiset olot ovat muuttuneet, mutta eivät meidän välimme. "Kunnioitan vielä niitä jumalia, joiden alttareilla me yhdessä uhrasimme nuoruutemme ensimmäiset unelmat. Nuo jumalat ovat vanhentuneet yhtä rintaa kanssani.
Jos te olisitte tuossa minun kädessäni, kouristaisin minä teidät yhteen myttyyn ja nakkaisin maahan ja polkisin jaloillani päälle! Minä tartuin tukkaani molemmilla käsilläni enkä tuntenut kipua mitään, vaikka sitä voimieni takaa puristin. Kun pirtistä alkoi kuulua veisuuta, lähdin minä sinne. Menenmähän kuuntelemaan, sanoin itselleni ääneen ja asetuin sitten oveen seisomaan.
Molemmat tunsimme me aivan hyvin sen punaruskean puvun, joka hänellä oli ollut yllään, kun ensi kerran näimme hänet Baker Streetin varrella. Ehdimme nähdä sen nyt vain vilahdukselta, ennenkuin tulitikku sammui ja toivo hävisi meidän sieluistamme. "Mikä hirviö!" huudahdin minä ja puristin kädet nyrkkiin. "Oh, Holmes, en voi koskaan antaa anteeksi itselleni, että jätin hänet yksin."
Heitettyäni sigaretin kädestäni puristin revolverin kouraani, menin ovelle ja katsoin sisään. Maja oli tyhjä. Mutta monet merkit osoittivat, etten ollut väärillä jäljillä. Varmaan asui mies täällä. Sillä kivilevyllä, joka ennen oli ollut historiantakaisten ihmisten makuupaikkana, oli muutamia sadetakkiin käärittyjä huopapeittoja. Eräällä paksulla ristikolla näkyi tuhkaa.
Kirje oli toisessa kädessä. "Rakastuin sinuun ensi näkemästä. Etkö muista, kuinka kättäsi puristin, kun sinulle minut esiteltiin", niin oli kirjeessä. Muistihan Ester sen varsin hyvin, mutta hän ei sitä ymmärtänyt silloin. Ja hän jatkoi lukemistaan: "Sitä suuremmalla syyllä voit ymmärtää tulisuuttani noina parina kertana, kun en jaksanut hillitä itseäni." Ester katsoi kuvaan jälleen.
Vähän ajan perästä hiipi Mirri oven raosta sisälle. Se tuli luokseni, nuuski minua, puski kylkeeni, nuoli kasvojani karkealla kielellään ja paneusi kainalooni maata. Puristin Mirriä rintaani. Minulla oli vielä yksi ystävä. Mutta äitiä minun oli niin kova ikävä. Kyyneleeni alkoivat vuotaa. Siihen sitte nukuin.
Vein iskukoukun veden rajaan, jotta se olisi siinä helposti yletettävissäni kalan uuvuttua. Lapoin sitten siimaa litteälle kivelle jalkojeni juureen, laskin siimassa riippuvan salakan sopivan matkan päähän vavan kärjestä ja puristin vapaa toisella kädellä rullan alta, toisella sen päältä. Mutta silloin alkoi minua yht'äkkiä pelottaa ja kieli rupesi maistumaan messingille.
Ja polvillani puristin minä matkalaukkuni armottomasti hakasiinsa, niinkuin olisin tahtonut siinä jonkun hengiltä kuristaa. Se oli kai minun soittoni, joka kuului aukinaisen oven kautta sähkökellosta tuolta käytävän päästä. Jahah! vahtimestari! »Olkaa hyvä ja toimittakaa nämä tavarat laivaan.» Hyvästi huoneeni! Ja minä kysyin itseltäni puoliääneen, eikö minun ole ikävä lähteä kotoani?
«Anna!« huusi Johannes hämmästyen. «Nyt ymmärrän minä. Niin, Anna on ylevä, jalosydäminen tyttö. Mutta, Maria, onneni maan päällä voin minä ainoastaan sinun rinnallasi löytää. Hän, joka oli minun isäni, hän sanoi, kun minä viimeisen kerran hänen kättänsä puristin: «Mene, mene nyt Mariasi luo!«
Päivän Sana
Muut Etsivät