Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Vaan sattuipa joukkoon siellä semmoinen muori, joka rohkeni aukasta suunsa. Hän tuumaili: »Eihän siitä ole puheen hyvyydestä, kunhan on suu märkänä. Sehän on vanha sananlasku, että haukkuva koira ei pure, eikä ulvova susi syö lampaita.
Samoin lauletaan: »Maailma minua nyt paljokin vaivaa Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa». Maan pyörimisestä on suomalaisilla vanhuudestaan hämärä käsitys. Hämärä, koskapa he saatuaan silmiä hämärtävän iskun, huomaavat että maailma pyörii heidän silmissään. Onni ei pure eikä puske, vaan onni potkasee. Ei se siis sovi koiran nimeksi, vaan hevosen.
Meni akka metsään, Hiiri tuli vastaan: "Pure hiiri nuora! Nuora ei lyö härkää, Härkä ei juo vettä, Vesi ei sammuta tulta, Tuli ei polta tukkii, Tukki ei lyö pukkii, Pukki ei mene kotiin." Eipä hiiri purrutkaan. Meni akka metsään, Kissa tuli vastaan: "Syö'pä kissa hiiri! Hiiri ei pure nuoraa, Nuora ei lyö härkää, Härkä ei juo vettä j. n. e." Eipä kissa syönytkään.
He rupesivat huutamaan ja pakenivat mitä suurimmassa epäjärjestyksessä vuoren rinnettä alas Tejan ja hänen sankariensa takaa-ajamina. Hetkisen uudestaan kokoutuneet longobardit tekivät vastarintaa. "Tule, Gisulf pure nyt hampaasi yhteen taistelkaamme tätä kuoleman kuningasta vastaan", huusi Alboin. Mutta Teja olikin jo heidän luonaan. Hänen kamala kirveensä välähti heidän väliinsä.
"Pure kappale lihaa käsivarrestani, jos se huojentaa!" sanoin kovana hetkenä vaimolleni. Lapsi syntyi onnellisesti.
Tänne pöydän päähän, näin. Ja sitten panen minä eteesi ruokaa, että saat syödä. Enkä anna sinulle rauhaa, ellet syö oikein vahvasti. Tulkaa toisetkin, jos teitä maittaa. Poikkesin Mäki-Mattiin sivumennen ja ostin mitä sain. Tulkaa, tulkaa! ANTTI. Minua ei nyt maita. MATLENA. Tuossa leikkaan sinulle hyvän palasen palvattua lihaa, Topra. Pistä suuhusi ja pure.
Eihän vaskikäärme ketään pure, eikä se olekaan mato, se vain syö myrkyn pois ruohoista," selitti hän Karja-Anniin kääntyen. Hiukan nolona myönsi Karja-Anni viimeinkin Pekalle: "en minä sitä enää niin tarkoilleen muista, tunsinko sen juuri pistävän jalkaani, mutta ihan olin pyörtyä, kuin sen näin." "Niin säikähdyksestä," tuumaili Pekka, "ja toisillakin oli vielä nenän pää pelosta valkeana.
Annetaan sen asian olla vielä toistaiseksi, vastasi Larsson. Te olette kertonut minulle tapauksen, mutta kuka takaa, että siinä on ainoakaan sana totta? Antakaapa tänne se, jota sanotte onnenkaluksenne, että kerrankin saisin minäkin nähdä, miltä semmoinen näyttää. Kapteeni nauroi. Ei, taattoseni, sanoi hän, teidän kettunne ei pure minun hanheani. Ei, ei vanhaa laivarottaa niinkään vain petetä.
Päivän Sana
Muut Etsivät