United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voithan siitä muuten itse ottaa selvää. VIKTOR. Sen tietysti teen. Heti paikalla! SYLVI. Elä mene, Viktor. Jää tänne vielä vähäksi aikaa. VIKTOR. Pure hammasta ja heittäydy iloiseksi. Koetetaan, kumpi meistä onnistuu paremmin. Hei vaan nyt huimasti riemutaan! Me olemme tanssiaisissa, Sylvi ALMA. Joudu, ennenkuin soitto loppuu. VIKTOR. Ahaa! Vai niin!
Meidän kylämme asukkaat kuultuansa jonkun uuden, vaikka kuinka hyödyllisen neuvon eli osotuksen, ovat juuri kuin lapset, koska he näkevät jonkun oudon miehen. Ensin he huutain ja peljästyksissään juoksevat pois; sitten he kaukaa katselevat häntä, ja tulevat hiljalleen takaisin, havattuansa etteipä tuo pure; vihdoin he leikitsevät hänen kanssansa ja tulevat hyviksi ystäviksi.» Näin Toivonen puhui.
Meni akka metsään, Repo tuli vastaan: "Syö'pä repo kissa! Kissa ei syö hiirtä, Hiiri ei pure nuoraa, Nuora ei lyö härkää j. n. e." Eipä repo syönytkään. Meni akka metsään, Koira tuli vastaan "Tapa koira repo! Repo ei syö kissaa, Kissa ei syö hiirtä, Hiiri ei pure nuoraa j. n. e." Eipä koira tappanutkaan. Meni akka metsään, Susi tuli vastaan: "Syö'pä susi koira!
»Pure sinä hampaasi yhteen, naapuri!» sanoi Swart. »Mikäs auttaisi, jos pillastuisikin? Kuoltava meidän kerran kuitenkin on, samantekevä siis, tapahtuuko se tällä tai jollain muulla tavalla. Nyt ei auta mikään; me olemme täällä ja saamme pitää hyvänämme mitä tapahtuneekin.» He saapuivat ensimäiselle asemalle.
Se ei ole milloinkaan hermostunut, ei milloinkaan häjy, ei se milloinkaan murise, ei milloinkaan pure ja mitä suurimman loukkauksen perästä se jo heti häntäänsä heiluttaa anteeksiannon merkiksi ja sen se voi, koska hellä luonto on sen koiranruumiin varustanut aina sopusointuisasti toimimaan.
"Muuta itsesi tänne likemmäksi ja pure hampaat yhteen, niin ettet saa kieltäsi niiden väliin, kun tästä nyt lähdetään. Kas niin, nyt me menemme!" "Herra jesta", huudahti Witt, "kuinka hiljaa se menee, sitä en minä koskaan olisi uskonut". "Niin se menee vaan käymä jalkaa", sanoi Kalle. "Nyt se menee tasasta lötkötystä", lausui Witt.
Ei ollut ehkä vielä oikea aika. Toveri huusi rannalta, että tee oli valmis. Päättelimme, että kai on niin, että se ottaa vasta auringonlaskun jälkeen. Ei kuitenkaan maltettu sitä odottaa. Nyt oli oppaamme vuoro lähteä ja minä jäin rantaan laittamaan kuntoon uutta hienompaa heittosiimaa. Pian lähti toinenkin toveri. Ja siellä ne taas nytkyttelivät. Ei pure eikä potkaisekaan.
Me kaksi tiedämme hänen kuolleen säikäyksestä ja tiedämme myöskin, mitä hän säikähti, mutta kuinka voisimme saattaa kaksitoista tunteetonta jurymiestä siitä vakuutetuiksi? Mikä osoitti, että koira oli siinä jutussa osallisena? Missä näkyi sen hampaiden jälkiä? Me tiedämme luonnollisesti, että koira ei pure kuollutta ihmistä, ja että sir Charles oli kuollut, ennenkuin koira ehti hänen luokseen.
ALMA. Ja minä lupasin sen tehdä. Mutta sinun pitää myöskin luottaa minuun. Eikö totta? Kas niin, elä ole milläsikään. Niinhän sinä olet allapäin, pahoilla mielin, kuin siipeen ammuttu pikku lintu. SYLVI. Viktor, sinä et virka sanaakaan? VIKTOR. En voi sille mitään, Sylvi. Meidän täytyy mukaantua. Sielua kirvelee, mutta rohkaise mieltäsi kumminkin. Pure hammasta, niinkuin minä.
Noo, ihana, suloisin rouva, elkäähän toki pelätkö tällaista pikkuista lakkipölkkyä. Vaan mikä se sitte oikeastaan on? Tulepas ulos pimeydestä, sinä rakkahin ystäväni. Tulkaa huoleti lähemmäs, pieni runneltu sotilas! Ei tämä pure. Tulkaa tänne! Tulkaa vain tänne! En, minä en uskalla. Eikö nuori herra tykkää, että tällä on lempeä ja rakastettava muoto? Tuollako! Niin, tällä justiin.