Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
HERTTUA. Usko, rakas poika; Se parjaa nuorta ikääsi, ken sanoo, Ett' olet sinä mies. Dianan huulill' Ei punaa somempata; vieno äänes On, niinkuin immen, heleä ja kirkas; Sin' olet naisen osaan niinkuin luotu. Suotuisa tähtesi on tähän toimeen. Sen tiedän. Neljä, viisi mukaan menköön, Tai kaikki, jos on halu. Mulle paras On mitä vähin seura.
Aatelkaa vertani, jok' eestä Rooman On juossut, valvotuita pakkas-öitä, Karvaita näitä kyyneleitä, joita On poskieni vanhat rypyt täynnä! Oi, poikiani säälikää: ei heillä Niin sielu ole paatunut kuin luullaan. Maan janon kyyneleeni sammuttakoot; Poikaini veri sitä häpein punaa. Oi, maa, sua runsahammin pisaroillaan Nää kaksi vanhaa rauniota kastaa Kuin kuuroillansa nuori toukokuu.
Meidän muori, nimittäin hyyryläisemme, tuli kotiin, juuri kun olin kiihkeimmilläni mietteissäni. Hänelle juoksin kohta vastaan ilmoittamaan tärkeätä uutistani ja huomasin hänen olevan erittäin kauniin sinä päivänä. Katsellen hehkuvaa punaa hänen vanhoissa kasvoissansa ja lukien hänen kirkkaissa silmissänsä jotakin, jota en vanhasta pienennettynäkään voinut käsittää, pysähdyin hetkeksi.
Koko tämä masentava tuomio lausuttiin mitä tyvenimmällä äänellä, tuskin kohosi punaa puhujan poskille, hän vaan siiloin tällöin ojensi rauhallisesti, ikäänkuin pois torjuen, kätensä kirjanpitäjää kohtaan. Charlotte oli pysähtynyt kuin kiininaulattuna hän näkyi unhottaneen tuoneensa minut mukanansa saadakseen lopun asiasta. "Hän puhuu hyvin", mumisi hän itsekseen.
PANU Et tehnyt tätä, et minulle mitään mahtanut, jos ei oma vereni vastaani noussut, oma tappamani takaisin tullut. Minua oli auttavinaan, sinua auttoi, sala-ansat viritti, itselläni pääni hinnan maksatti. Oli jo Reidan henget hallussani, kohta olisi sinunkin henkesi olleet. Kerran pelastuit, toiste et olisi. Vaan vielä sodat syttyvät, vielä vainot viriää, vielä vihat entistä isommat pilviä punaa!
Hänen hiuksensa vihdoin, jotka, vaaleat nuoruudessaan, olivat muuttuneet kastanjanvärisiksi ja joita hän piti korkealle kammattuina ja vahvasti puuteroittuina, kehystivät ihmeteltävän somasti hänen muotoansa, jossa ankarinkaan arvostelija ei olisi voinut toivoa muuta kuin hieman vähemmän punaa eikä vaativaisinkaan kuvanveistäjä muuta kuin nenän hiukkasen hienopiirteisemmäksi.
Hänen ihonsa oli hohtavan valkoinen, eikä yhtään punaa rusottanut hänen poskillaan; hänen hiuksensa olivat mustat ja kiiltävät, ja hänen suuret mustat silmänsä katselivat ikäänkuin uneksien aavaan luontoon. Hänen sorea vartalonsa oli puettu mustiin vaatteisiin, jonka vuoksi hänen valkoinen ihonsa vielä paremmin silmiin pisti.
Eräänä aamuna tahi oikeammin eräänä päivänä, sillä kello oli lähes kaksitoista, istui kuningas Kustaa sinisilkkisessä aamutakissaan kirjoituspöytänsä ääressä, lukien kirjettä, jonka oli sepittänyt unettoman yön aikana. Parin tunnin lepo aamuyöstä ei ollut voinut kohottaa punaa hänen poskilleen.
Sitten tuntevin silmin, ensin yksi, sitten toinen ja kolmas Annikki, Terttu, Tuiran tytöt tuttuja kaikki, kaikkien posket palaen simaoluen iloa: Sehän on Kaukomieli! On totta tosiaan se Ahti! Tulkaa tuota katsomaan, akat muutkin! Sitten ilakoivin ilmein: Nuorten iloihinko tulit? Miksi et karkele, Kauko? Niitä pyöri ympärillä räkättävä piiri, kasvot hehkuen simaoluen punaa. Mitä sankari täällä?
Mutta hyväntahtoinen hän tuntui olevan ja erinomaisen ystävällinen. Anna Sohvi souti kuin tottunut ainakin. Vesi niin somasti molskahteli airojen ympärillä ja jälkeen jäi joka kerran vaahtoinen sohiseva pyörre. Valkeapohjainen karttuunihuivi oli pudonnut Anna Sohvin päästä alas kaulalle, keltainen tukka kimalteli auringonpaisteessa ja posket hohtivat tervettä punaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät