United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
SIHVONEN puikahtaa esiin puistosta vasemmalta ja lähtee kuin varkain oikealle etualalla.
Saattoi kuulla melua linnan puistosta kauvaksi kadulle. Vihellettiin, meluttiin ja huudettiin hurraata.
Pihalla tanssivat punertavat lehdet kuin hullut vanhan kaivon ympärillä; riikinkukko oli kadonnut yhdessä päiväpaisteen kanssa; sen sijaan narisivat vanhat ruostuneet kukot tuulennäyttäjissä. Puistosta päin liihoitteli harmaita pilviä, tuon tuostakin piroitellen hienoa sadetta ikkunan ruutuja vasten. Se oli synkkä, myrskyinen aamu. Ei kuitenkaan niin myrskyinen kuin kulunut yö.
Huoneessa oli ikkunat auki. Laskeva aurinko paistoi suoraan sisälle ja taas kuului tuo kaukainen soitanto jostakin puistosta. "Merkillistä kun ihmiselämässä samat hetket voivat uudistua!" ajatteli Henrik.
Tämän kaikki voi puiston reunalta, leveäoksaisten vaahterain alta yht'aikaa nähdä, ja sentähden olikin Roosa vanhan Wengelin avulla siihen laittanut turvepenkin ja sen eteen pystyttänyt pienen pyöreän kivipöydän, jonka Wengel oli puistosta löytänyt.
Hänestä oli kaikki, mikä tekee elämän viehättäväksi ja kauniiksi, kerrassaan kadonnut ja maailma näytti yhdeltä ainoalta, peloittavalta erämaalta. Allapäin astui hän pihasta takaisin puistoon, puistosta ruokasaliin, jossa vielä oli kaikki semmoisenaan, kuin seura oli ne jättänyt.
Ei auttanut panna vastaan. Muutamia minuutteja sen jälkeen istui Eerikki veneessä, joka voimakkaiden soutajain kiidättämänä nopeasti eteni pois rannasta, sill'aikaa kun takaapäin puistosta kuului yhä enenevän hälinän keskeltä huutoja: Kiinalainen! Kiinalainen! Ottakaa kiinni kiinalainen! Lukijan ei liene vaikea arvata syytä Eerikki Ljungin uuteen seikkailuun.
Päivä oli loppumaisillaan ja ilta läheni; käytävät olivat aivan autiot, sillä en tavannut ainoatakaan ihmistä. Olisin voinut luulla, että olin jossakin etäisessä, synkässä vuori-seudussa, sillä tämä osa puistosta oli niin jylhä ja autio. Pensaiden välistä kuulin kosken kohinan, mutta en voinut vielä nähdä sitä. Väliin kuului se aivan läheltä, väliin taas etempää, ja vihdoin luulin löytäneeni mutkaisen, kaitaisen polun, joka johdattaisi minut sinne. Kun tulin erään kallion sivu, huomasin pauhinasta, että olin aivan lähellä koskea. Minä olin hyvin vallatoin ja juoksin iloisena eteenpäin.
Hetkisen perästä peräytyy puistoon päin. Pyyhkien kyyneleitä silmistään menee puistoon. Oi, kun saisin rauhassa itkeä. Se huojentaisi. JUNKKA tulee puistosta perällä hyräillen ja muka huomaamatta Eevaa menee laiturille seisomaan katsellen merelle. EEVA yrittää puikahtamaan puistoon, mutta pysähtyy äkkiä, pyyhkäisee silmänsä ja istuutuu. Kaunis aamu. Mikähän tuuli tullee päiväksi? Uestnorthuest.
Aatteli näin hymysuin, sydämessähän riemu, ja nousi, akkunan aukaisi toisenkin, joi viileytt' illan; mutta sireenin tuoksu ja tuomen puistosta sisään virtasi tuulenhengen kanssa ja huonehen täytti. Vaan samass' ilmestyi oven suuhun vanha Susanna, tuo, joka häärinyt on monet vuodet tarkkana, uskoon kartanon työss', yhä kiistäen laiskain piikojen kanssa.