Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
"Istu, veljeni", sanoi hän hellällä hymyllä ja kummallisella pidätetyllä äänellä, "minulla on sinulle jotakin puhuttavaa ... jotakin, joka ehkä ... olkaamme täällä ylhäällä, eikö niin...? Yö on niin tyyni ja ihana ... tuolla alhaalla lampun valossa ajatukseni sekaantuvat ja sanat tukehtuvat ... mutta täällä ylhäällä ... täällä tulevat ajatukset niin selviksi, selviksi kuin tunteet täällä sisällä..."
Seurasi taasen hetkisen äänettömyys. »Ja kun minusta nyt tulee appi ja sinusta vävy, niin meillä kai olisi yhtä ja toista puhuttavaa», jatkoi ukko lauhtuneella äänellä. »Haluaisin tietää mitenkä olet aikonut tämän jälkeen elämäsi järjestää. Aijotko vielä naituasikin maailmaa kiertää?» »En, olen sen jo jättänyt ja asettunut kotipuoleeni, jossa rakennan paraikaa itselleni mökkiä», vastasi Olavi.
Ei niissä ole muuta kuin herrasväen irstaisuutta ei yhtään viisasta jumalansanaa, ei ainakaan sille, joka maailmasta vähän parempaa ajattelee. 5 kohtaus. Tule sinä sisään vaan, kyllä Lyyli kai on kotona. Mutta sehän näyttää menneen asioille. Olisiko Siivosella aikaa kuunnella minua vähäsen? Minulla olisi hiukan puhuttavaa. Manda istuu. Anna tuoli, Helena
Eivätkö liene siellä jossain kartanolla. JOHANNES. Sitten saamme heti kuulla. Mutta nyt syliini ensin. ANNA LIISA. Elähän vielä. Meillä olisi niin paljon puhuttavaa, Johannes. JOHANNES. Voimme sen tehdä, vaikka istut tässä polvellanikin. ANNA LIISA. Ei siitä tule mitään. Tiedäthän sen ennestäänkin. JOHANNES. No, puhutaan sitten pian. hyvin pian. ANNA LIISA. Minä vaan en tiedä, kuinka alkaisin.
Juuri kun Gabriel oli menemässä tullivahtimestarin asunnon portista sisälle, huomasi hän Ingridin kääntyvän kulmasta ja tulevan kotiin päin. Gabriel meni häntä vastaan ja he kääntyivät yhdessä poispäin kävelemään. Ingrid näytti ihmettelevän, mutta ei kysynyt ensiksi mitään. Ja minulla on sinulle hyvin tärkeitä asioita puhuttavaa, sanoi Gabriel, kun he olivat istuneet puistikon penkille.
Yrjö avasi oven: "kas, vanha Maiju," sanoi hän ihmetellen, "no, mitä ihmettä nyt on tapahtunut?" "Vai niin, Flinkin vaimo," sanoi Katariina rouva. "Jos hänellä on mitään puhuttavaa, niin istukoon siellä ulkona niin kauvan. Minä kutsutan hänen pian sisälle." Keskustelua äidin ja poikien kesken jatkettiin vielä hetkinen, toisinaan Yrjön puolesta kiivaastikin.
Kreivi otti pappinsa vastaan tuolla vakavan, ystävällisen, kylmäkiskoisen ja lämpimän sekaisella tavalla, joka oli hänessä omituista, etenkin vieraita henkilöitä kohtaan. Kun hänellä oli paljon puhuttavaa hengellisen herran kanssa ja oli juuri suuruksen aika, kutsui hän kylmää ruokaa ja pullon viiniä.
Esteri kulki kiihtyneenä edestakaisin. Sitten hän yhtäkkiä kääntyi ja meni forstmestarinnan luo, jolle sanoi tyynesti: »Aivan suotta te kidutatte itseänne. Te olette jo tarpeeksi saanut haavoja sydämeenne.» Hän saattoi forstmestarinnan salista ja veti ovet kiinni. Istahdettuaan taas keinutuoliin sanoi hän: »Puhukaa te, mitä teillä on puhuttavaa. Minä kuuntelen.»
Tiedättekö, siinä on jotain mieltä ylentävää tuossa meidän pyrinnössämme. Minä ainakin palajan sieltä joka kerta parempana ihmisenä, kuin olen sinne mennyt. JUSSI. Vai niin? Kuinkahan hyväksi mahdatte sitten lopulta tullakaan? HANNA. Jussi, käytkö ruokasaliin, minulla olisi sinulle vähän puhuttavaa. JUSSI. Tarpeetonta! Minä tiedän puhumattasikin, mitä sinulla on sydämellä! HANNA. Hyvä Jussi !
HUSSO. Mistä sen tiedät? JOHANNES. No arvaanhan minä. HUSSO. Erehdyt. Minulla on tärkeätä puhuttavaa tälle nuorelle morsiamelle. ANNA LIISA. Minulle? Mitä sitten? HUSSO. Semmoista vaan kahdenkeskistä. JOHANNES. Voitte heittää toiseen kertaan. Anna Liisalle ei nyt sovellu. HUSSO. Jospa kuitenkin soveltuisi? Niinkuin sanoin: minulla on tärkeätä puhuttavaa. Ajanko minä hänet ulos?
Päivän Sana
Muut Etsivät