Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Hiljaisena ja sanaakaan puhumatta otti hän pullon powestansa ja laski sen, niinkuin näytti, suurella mielihywällä wapisewille huulillensa; sitte pani hän sen taas warowasti poweensa, ja yhä taas entistä ujoa hiljaisuutta; mutta minä olin huomaawinani, että ukko tawasta pyyhki silmiänsä.
"Sinä tiedät että usein olen pyytänyt sinua olemaan puhumatta isällesi minusta ja minun puheistani. Mitäs luulet semmoisen miehen sanovan jos yhtä mittaa toitottaisit hänen korviinsa mitä moinen raukka, kuin minä, lörpöttää.
Täällähän näkyy olevan ihmisiä, sanoi ukko kumartuen ovesta sisään. Kuka te olette? Ette ole tämän maan miehiä? Mistä sinä sen tiedät? Puheestanne kuulen. Et sinäkään ole täkäläisiä. Marja pyysi häntä istumaan ja asetti keittokupin hänen eteensä. He istuivat toinen toisessa päässä pöytää, mitään puhumatta. Lähdin katsomaan tätä talvimajaani, sanoi ukko hetken aikaa syötyään.
Sanaakaan puhumatta lähti hän pois, vaan kun sattui mennessään havaitsemaan korinsa pensaan takana, johon Tuomas oli sen juoksuttanut, otti hän sen kiireesti pois ja katseli vihaisesti poikia sillä hän huomasi kolttosen, jonka he olivat hänelle tehneet ja vielä sitten lain eteen vaivasivat! "
Seuraavana aamuna tavattiin nuorukainen erään ilotytön luota. Hänen isoisänsä ja äitinsä veivät hänet Peuples'iin puhumatta sanaakaan koko matkalla. Jeanne itki kasvot nenäliinan peitossa. Paul katseli vain maisemaa välinpitämättömän näköisenä. Viikon kuluessa selvisi, että hän kolmen viimeisen kuukauden aikana oli tehnyt velkoja viisitoistatuhatta markkaa.
Hän katseli minua hetken puhumatta ja vastasi sitten, yhä pitäen kiinni minusta, niinkuin ennen, ja pudistaen minua: "No! Sano ylihuomenna ja vietä niin paljon, kuin voit, huomispäivästä meidän kanssamme! Kuka tietää, milloin me muutoin jälleen yhdymme. No! Sano ylihuomenna! Minä tarvitsisin sinua seisomaan Rosa Dartlen ja itseni välissä ja pitämään meitä erinänsä".
Ikäänkuin suostumuksesta, sanaakaan toisilleen puhumatta, kiiruhtivat he asuinhuoneen läheisyydestä; sitten seisattuivat äkkiä, ja katselivat tarkkaavaisesti toistensa silmiin katsoivat äänettöminä hetken. Trudaine puhui ensin.
Unhottaako Me voimme, ettei meillä käsiä, Vaikk' onkin Marcus niistä puhumatta? Nyt ruokaillaan! Syö, rakas tyttö, tuo. Ei juomaa täällä. Valitus mykkä, ymmärtää sua tahdon Ja sanattoman kieles oppia Kuin kerjuumunkki pyhät rukouksensa. Jos huokaat, tynkäs nostat taivaaseen, Jos nyökkäät, viittaat, polvistut, jos minkä Teet merkin, niistä kirjaimiston laitan, Jost' aatoksias ahkerasti tutkin.
Jeanne vannoi useita kertoja sanovansa koko totuuden itsensä suhteen, mutta hän ei tahtonut sanoa kaikkea ilmestystensä suhteen. »Voi olla», sanoi hän, »että Te kysytte minulta asioita, joissa en voi Teille sanoa totuutta, esimerkiksi ilmestyksieni suhteen; sillä Te voisitte pakottaa minua sanomaan semmoista, josta olen vannonut olevani puhumatta, ja silloin minusta tulisi valapatto, joka ei voi olla Teidän tahtonne.» Mahdotonta oli, rukouksista, uhkauksista ja takertavista kysymyksistä huolimatta, saada häntä pitemmälle tässä kohdin. »Minä tulen Jumalan, luota», lausui hän kerran väsyneenä, »ja minulla ei ole mitään tekemistä täällä.
Iisakki saapui sinne myös ja rupesi juttelemaan. Sillä kerralla hänkin huomasi Juhanin suuresti muuttuneen. Mihinkään kysymyksiin ei häneltä saanut vastausta. Hän tuijotti vain eteensä ja lähti sanaa puhumatta soutamaan joen poikki kotiinsa. "Mitä se tuo Juhani sairastelee... ei se vain entiselleen näytä toipuvan", sanoi Iisakki sisälle tultuaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät