Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Kun he olivat lopettaneet lukemisen ja aikoivat antautua suullisesti asiaa selvittelemään, pyysi hän aivan lyhyesti saada olla tämän illan yksin, hän ei muka voinut hyvin eikä mitään iltaruokaa halunnut. Sisaret iskivät toisilleen silmää ja poistuivat sitten huoneesta sanaa puhumatta.
Miksi siis olet sitä vastaan, että poikamme oppii maamme kieltä? Minä en voi olla hänelle sitä puhumatta, sillä omatuntoni minua siitä soimaisi.» »Noh, jos puhutkin, älä sitä kuitenkaan minun tai muitten sivistyneitten kuullen puhu», varoitti paroni ja meni pois, paiskaten oven kiinni. Hilja jäi taas poikansa kanssa yksin huoneeseen.
Anna ja Risto tirkistelivät toisiansa hetken äänettöminä punastuneilla kasvoilla. Vihdoin sai Risto äänen, tarttui Annan molempiin käsiin ja huusi ihastuneena: "Anna!" "Ristoni!" vastasi Anna. "Noo, asia on selvä. Mene ja käske vanhempasi tänne!" sanoi majuri Annalle. Anna kernaammin lensi kun juoksi ulos ja vähän hetken perästä veti hän vanhempiansa vierashuoneesen sanaakaan heille puhumatta.
Se ivaisi sinua niinkuin minuakin.... Taas hetken kuluttua: Saisitko sinä rauhan, jos sille luettaisiin hauta mereen? En minä luule, koska minä kuitenkin ryöstin. Niin, siinähän se on. Ja eihän voisi lukea hautaa puhumatta ruumiista ... jos ei kertoisi kaikesta, niin joutuisi taas vain valehtelemaan. Niin, siinähän se on. Mikä tästä elämästä sitten tulee? En minä osaa sanoa.
Bincentz, sanoi Wappu, jos olisit ollut viisas, niin olisit nyt ollut puhumatta noin, sillä sinun olisi pitänyt ymmärtää ett'ei tuo ollut keino saada minua pakoittaa itseäni en koskaan salli, tiedä se. Ja nyt voit mennä Bincentz, meillä ei ole mitään sanottavaa toisillemme. Näin sanoen hän kääntyi ja meni sisään taloon.
Hän istahti, katseli minua tarkasti ja kuunteli aivan ääneti kaikkia, mitä minulla oli kerrottavaa. Minä muistan hyvin, kuinka arvokkaalta, vieläpä ihanalta hänen kasvojensa kärsivällinen vakavuus minusta näytti, kun hän, vähitellen siirrettyään silmänsä pois minun silmistäni, istui ja katsoi alaspäin, käsi poskella. Hän ei pyytänyt keskeyttää, vaan istui koko ajan mitään puhumatta.
Minä en ole kuullut puhuttavan hänestä mitään pahaa puhumatta tuosta pienestä kiusasta, jonka hän minulle teki. Olisi ehkä ollut parempi, etten olisi kaivannut hänen päällensä, nyt on hän kaikesta orjuudesta päässyt irti ja on vapaa mies yhtä hyvin kuin minäkin.
"Toistaiseksi pidämme sen omana salaisuutenamme, eikö niin?" sanoi hän, ja hänen äänessään oli moittiva sävy, joka säikähdytti Doraa, "ainakin muutaman päivän pidämme rakkautemme salassa ihmisten tungettelevalta uteliaisuudelta." "Niin ... mutta miten kauan ... on vaikeata olla puhumatta siitä..." "Vaikeata?" Hän katseli Doraa ihmetellen ja pahoillaan.
"Oi, Saulus", kuiskasi hän arasti, "on niin vaikea puhua, vaikea antaa ajatuksilleen muotoa, yksinkertainen, oppimaton nainen ei voi lausua ajatuksiaan kuin sinä... Sydämeni on ylen täysi, monta ihanaa ajatusta ja kuvaa kulkee päässäni... Oi, jos voisin näyttää ne sinulle puhumatta ... sanat ovat minulle esteenä ... en voi sanoa, mitä tahdon ... se on ylen ihanaa ... ylen suurta..." "Mirjam!"
Ja ympäristö, tuo märkä muuri ja musta kadun kita, johtikin mieleen ranskalaisten romaanien kertomuksia väijyvistä varkaista, murhista, roistoväestä ja ryöväyksistä. Varovaisuuden vuoksi päätimme olla paljon puhumatta toisillemme, sillä hänen tanskansa ja minun ruotsinkieleni saattaisi merkitä meidät saksalaisiksi, ja silloin Jumala varjelkoon meitä vaivaisia syntisiä!
Päivän Sana
Muut Etsivät