Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Malttakaas, siitä on nyt noin seitsemän vuotta. Ei malttakaas kahdeksan vuotta! Ei, kyllä siitä sentään on vain seitsemän vuotta....» »Mitä lörpötystä», keskeytti pormestari, »mitä se kuuluu tähän asiaan? Teidän tulee sanoa minulle, miten tappelussa kävi, ja kuinka te uskalsitte siihen sekaantua, vaikk'ei se kuulu teidän ammattiinne.» »Niin, kunpa minä sen vain tietäisin, herra pormestari!
Nyt pormestari vuorostansa kertoi Tiinalle ja rouvallensa, miten armollisesti kuningas suurilla silmillänsä oli häntä katsonut ja miten ihana drotninki ystävällisesti oli hänelle päätä nyökäyttänyt ja miten iloiset olivat hoviryökinät olleet kuin vaan vähäsen saivat häntä nähdä y. m. Näistä sekä iloinen että murheellinen, lausui pormestarinna: "Jumalan kiitos, että taas olet kotona!"
No pormestari säikähtyi, hänen kasvonsa kalpenivat kuin lumi, ja vähälläpä hän oli kaatua nurin, mutta hän oli järkevä ja sukkela mies, sentähden sanoi hän itsekseen: "Me olemme pahassa pulassa, mutta älkäämme nolostuko. Pormestari on nyt saanut osakseen tässä maailmassa olla aina taistelussa kapinallisen ihmiskunnan kanssa". Hän sentähden marssi ylös raastupaan, koko joukkio perässään.
Katsokaas, sillä välin kuin minä, yksin koko Löhnberg'istä, saatan pormestarin rouvaa viimeiseen lepokammioon, häpäisee pormestari lastani ja saattaa hänet perikatoon". "Miksikäs teette siis tätä vaarallista rakkauden työtä?" "Miksi?" huudahti Paavo katsahtaen vihaisesti kysyjään. "Olihan Kaisa rouva sukulaiseni? Antaisinko minä jonkun omaisistani jäädä hautaamatta?
Kuulkaa, kuulkaa! Pormestari pyytää kapteenilta saisiko hän oikeuden ja armon ottaa puoleksi tunniksi issikkaa! Ennen ei tarvinnut kuin viheltää kadunkulmassa, niin sai niitä ympärilleen joka suunnalta, että olivat toistensa päälle lentää.
Ellen! Ellen! Ottakaa pois siltä nuo sarvet. KANTTORI tarttuu kohennusrautoihin. Nyt se rupeaa kuopimaan hiekkaa. NAATUS istuu koko ajan rauhallisesti kirjoittaen ja huomaamatta mitään. PORMESTARI. Ellen! Ellen! Mamma! Mamma! Mikä täällä on? Ellen! KANTTORI. Mutta Ellen! POMMERI. Tyttö pakana! PORMESTARI. Missä se mamma on? PORMESTARINNA. Täällä minä olen jossakin. Ammuu, ammuu, ammuu Esirippu.
Viime tulipalossa, kuka pelasti kaupungin? Jos en minä olisi omalla ekstinttorillani joutunut ajoissa KANTTORI. Eläpä nyt, Pommeri, kehu itseäsi, sillä eri mies se oli, joka pelasti kaupungin, komensi ja johti kaikki. POMMERI. Sinä vissiin? Sanopa sinä, pormestari, miten tämä tulipalo oli! RAUTIAINEN. Mutta eihän se kuulu tähän asiaan!
Kaikki kääntyvät katsomaan, ja kantajat kääntävät samassa Hurmerinnan Hilleriin päin. Terve tuloa hulluinhuoneeseen! Porilaisten marssi. Porilaisten marssi! Saatto lähtee laulaen saliin. Hilleri! Hilleri! Hilleri! Hilleri ei ole enää raastuvan vahtimestari. Ja vikkelästi alas ja ulos. Kuka se on, joka minulle puhuu? PORMESTARI. Minä se olen. Pormestari! Vai herra pormestari. Nöyrimmästi anteeksi.
Tässä Julia joutui pois koko selityksensä radalta ja tuli siitä melkein yhtä hämillensä kuin entinen pormestari, joka oli joutunut samallaiseen tilaan.
Olette tosin aika noita, mutta saattaisittepa sentään joutua minun tuomari-käsiini uppoaa hyväkin uimari välistä ja silloin lahja lahjaa kysyisi!" Näin puhui pormestari, eikä ollut hän kuumeen houreissa eikä juovuksissakaan, vaan aivan selvillä päin.
Päivän Sana
Muut Etsivät