Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Sekvebu hukutti viimein itsensä Mauritius-saaren satamassa ja olisi kyllä voinut pelastua jos hän olisi tahtonut, sillä hän oli hyvä uimari. Onnettoman Sekvebun ruumista ei koskaan löydetty.
Setä ja Ville ajoivat lautallaan kaikin voimin uivaa miestä itse Kyttyräistä takaa. Huomasin jo selvästi, että uimari oli tässä kilpailussa voittava, ja pian näin takaa-ajajain heittävän yrityksensä ja kääntyvän upoksiin menevään veneeseen päin. Hetken perästä olivat he jo hinaamassa venettä miehineen saartamme kohti. Hitaasti kävi matka.
Hän näytti saaneen hurjan juoksuhalun, sillä hän veti äitiänsä eteenpäin ihan väkisellä pysähtyen alinomaa katselemaan jotakin, mutta sitten taas lähtien taivaltamaan yhä kauvemmas ja kauvemmas sinnepäin, missä melu oli suurin ja väkijoukko taajin. Huomaamattansa loittonivat he näin lähtöpaikalta aivan kuin uimari, jota virta työntää eteenpäin.
Kaikkea ihmistyötä voisi verrata uimarin ponnistuksiin. Suunnaton valtameri uhkaa niellä hänet, ja jollei uija rohkeasti sitä vastusta, panee se uhkauksensa toimeen. Mutta uimari ponnistelee lakkaamatta, hän uhmaa, kamppailee merta vastaan, ja katso, miten kuuliaisena meri häntä kannattaa pinnallaan ja vihdoin voittajanaan vie päämäärään.
Samoin oli hän uskalias uimari, lähtien jokapäiväisillä uimaretkillänsä monesti kauas ulos selälle. Musiikkiakin harjoitteli hän mielellänsä ja oppi useammanlaatuisia soittoja soittamaan. Tämä taito teki hänelle sitten myöhemmin mahdolliseksi kirjoittaa muistoon useampia Arabialaisten laulusäveliä, joiden erämaan kaltainen yksitoikkoisuus ei kuitenkaan kovin hyväile länsimaisia korvia.
Hänestä tuli nyt semmoinen uimari ja luistelija ettei yksikään kylän saman=ikäisistä pojista wetänyt hänelle wertoja. Mäen laskija oli hän semmoinen, ettei löytynyt paikkakunnassa sitä waaraa, jyrkännettä, wuorta ja ahdetta, josta ei hän olisi suksilla lankeamatta laskea suhautellut, niin keweästi ja luontewasti kuin siiwillä pyyhkien. Kesäinnä aikoina oli Kaisalla järwillä oikea elementtinsä.
Eräänä kauniina Heinäkuun päivänä läksi hän parin kumppaninsa kanssa järvelle huonossa venheessä, joka vähän matkan päässä rannasta täyttyi vedestä. Koska Cronstedt oli hyvä uimari, hän ei epäillyt uiden pyrkiä maalle päin. Vaan tässä hänen voimansa pettyivät, erittäin kun hänen vedestä raskas pukunsa kovin painoi häntä.
Olihan heillä kyllä tykkien sijasta vain kaupungin paloruiskut, ja kiväärien asemesta oli heillä käsiruiskuja. Näillä ruiskuttivat he vettä toistensa päälle siksi, kunnes Hornin vene alkoi upota ja hänen itsensä täytyi hypätä järveen. Onko se hyppäys vaarallinen? huusi kuningas. Ei, kun ei vain pelkää, vastasi Horn, joka on hyvä uimari.
Tuo ennen muinoin seitsentoistavuotias Mainiemen salmen uimari, tuo sittemmin kahdenneljättä vanha Saltvikin pappilan emäntä, se oli se sama herttainen, peräti rehellinen Kreeta, joka nyt, päästyään emännöimään kirkon luona olevassa punaiseksi maalatussa, yksinkertaisessa pappilassa, oli tullut auttamaan poikaansa, mestari Pietaria, kun tällä oli paljon puuhia Mainiemessä.
Olette tosin aika noita, mutta saattaisittepa sentään joutua minun tuomari-käsiini uppoaa hyväkin uimari välistä ja silloin lahja lahjaa kysyisi!" Näin puhui pormestari, eikä ollut hän kuumeen houreissa eikä juovuksissakaan, vaan aivan selvillä päin.
Päivän Sana
Muut Etsivät