Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
"Mikä Herran nimessä poikaa vaivaa?" kysyi äiti seuraavana päivänä. "Hän on päivän koitteesta asti ollut polvillansa penkillä ja katsellut Päiväkumpuun päin." "Niin, tänään hänellä on kiire," sanoi isä, joka lepäsi pitkän pyhäpäivän. "Hm, ihmiset sanovat, että hän silmäilee Päiväkummun Synnöveä," lausui Aslak, "mutta ihmiset ne lörpöttelevät niin paljon," lisäsi hän.
Nyt oli hänen työnsä täydelleen palkittu! Kauniita hopeariksiä oli astia täysi! Nyt oli työ loppunut. Nyt lähtö. Matti kyykistyi polvilleen, kääntääkseen lakanan aarteensa ympäri. Kaksi lakanan kulmaa oli jo lujilla solmuilla solmittu, vielä oli toiset kaksi solmittavat. Mutta nyt polvillansa kun oli, kuului jotakin. Matti nosti silmänsä ja näki näön.
LEONCIA. Kohtele häntä kunnialla, sen minä sanon sinulle. DOLORES. Minä kohtelen häntä, niinkuin hän ansaitsee. Jos tietäisit, äiti... LEONCIA. Mitä minun tulee tietää? DOLORES. Minulle minulle myöskin on hän rakkautensa tunnustanut, minä olen nähnyt hänen polvillansa edessäni. LEONCIA. Sinä myös? DOLORES. Vähän aikaa sitte. Voi sitä kelvotointa, sitä kavaltajaa!
Nyt seurasi rukous, jonka kestäessä kaikki läsnäolijat olivat polvillansa. Välittömästi tämän rukouksen jälkeen herra Parker ilmoitti, että hän ja Miss Parker huomenna lähtisivät pitkittämään evankeliuminlevitystointansa Brighton'iin.
"Oi, onko yhtäkään yötä taikka päivää, jona en sitä ajattele!" huudahti Emily; ja nyt minun juuri sopi nähdä hänet, tuossa kun hän makasi polvillansa, pää heitettynä taaksepäin, vaaleat kasvot ylöspäin kääntyneinä, kädet hurjasti ristiin puserrettuina ja ojennettuina ja hiukset valuen hänen ympärillänsä.
Ja kun Antero vihdoin löysi sanoja ja hellimmällä tavalla oli painanut sykkivätä sydäntänsä vastaan äitinsä, veljensä sekä ystävänsä, loi hän silmäyksensä taivaalle ja, muitten polvillansa ollen, rukoili hän: Sun Herra kädessäs On kuolo, että elo, Sun armostas on taas Mull' raitis ruumis jalo; Ei ollut ollenkaan Mulla toivoa elosta, Sä elo totinen Mun autit kuolosta.
Kun nälkä alkoi ahdistaa, silloin otettiin eväskontti esille, ja kuoppa, missä meillä oli perunoita hautumassa, avattiin. Tapahtuipa täällä kerran eräs kamala kohtaus. Paimenessa olimme, nuorempi veljeni ja minä, kahden. Kun rupesimme aterioimaan, laskin puukkoni nurmelle viereeni. Veljeni konttasi nyt polvillansa luokseni, eikä älynnytkään puukkoa vieressäni, vaan astui sen pään päälle.
Polvillansa ollessaan näytti hän minusta hartaasti ja toivovana rukoilevan. Sillä välin minä tarkastavin silmin katselin ympärilleni. Eversti oli tavallista kalpeampi, mutta katseli nuorta paria silmillä, joissa ilmautui rauhallisuus ja hellyys. Armo itki eikä nostanut silmiään nenäliinastaan. Julia oli varsin liikutettu, vaikk'ei hän liikahtanutkaan.
Naantalin luostari-kirkko. Oikealla alttari. Perällä ja vasemmalla ovi. Vähän matkaa alttarista ruumisarkku. Ensimäinen kohtaus. Perpetua ja suuri joukko Nunnia polvillansa alttarin edessä. Ebba polvistuu vähän matkan päässä heistä. Nunnat laulavat latinalaista virttä. Niinkuin tiedätte, hurskaat sisaret, tulee jokaisen tehdä tämä rukous-toimi omassa cellissänsä.
Minä luulen, että voin muistaa, kuinka nämät molemmat ovat vähän matkan päässä toisistansa, näyttäen vähemmältä silmissäni sen kautta, että he kumartuvat alas taikka ovat polvillansa lattialla, ja kuinka minä itse kävelen horjuvilla askelilla toisen luota toisen luo.
Päivän Sana
Muut Etsivät