United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herrat Porthos ja Aramis, sanoi Athos, te, jotka olette hänen tuomareitansa, mihin rangaistukseen tuomitsette tämän naisen? Kuolemanrangaistukseen, vastasivat molemmat muskettisoturit kolkolla äänellä. Mylady päästi hirveän voivotuksen ja tuli polvillansa ryömien muutamia askeleita lähemmäksi tuomareitansa. Athos ojensi kätensä häntä vastaan.
Kaikki, mitä hän nyt kärsi, oli vähäpätöistä, kun sitä verrattiin niihin kärsimyksiin, jotka hän oli saattanut äidilleen. Niin, hän oli tappanut äitinsä ja kaiken ikänsä täytyi hänen kantaa tätä muistoa. Surullisena ja väsyneenä meni vähäsen lepäämään, mutta Philo makasi yhä polvillansa äitinsä vieressä. Hän oli ummistanut tämän silmät. Mitä hän ajatteli tuossa polvillaan?
Vieras istahti oven suuhun ja miettivän näköisenä pyöritteli siinä lakkia polvillansa. Kappalainen ei saanut puhetta oikein sujumaan, mutta heti tuli rovasti uudestaan sisään kahvintuojan kanssa ja alkoi kysellä kuulumisia vieraaltansa. "Kiitosta vaan", vastasi lautamies. "Kuuluuhan sitä nyt yhtä ja toista ikävää." "Vai niin", mumisi rovasti.
Kun hän vihdoinkin sai kyynelensä hiukan hillityksi, lausui hän sanan: 'Isä'. Tuon ainoan sanan hän lausui äänellä sellaisella, joka osoitti toivottoman lapsen katuvaa muserrettua sydäntä. "Kun ei mitään vastausta kuulunut vuoteelta, kohotti polvillansa oleva nainen päätänsä. Hänen otsansa kosketti Pietarin vielä kanteleella lepäävää, jää-kylmää kättä. Se tuntui kylmältä.
Kun olin laulanut ja puhutellut pikkusia ja istunut heidän vieressään, siksi kuin olivat nukkuneet, palasin minä huoneesemme, vavisten koko ruumiissani; mutta minä tapasin Evan polvillansa vuoteen vieressä. Hän oli painanut krucifixin rintaansa vastaan ja näytti yhtä tyveneltä ja onnelliselta, kuin jos ukontulet olisivat olleet aamuisen auringon säteet.
Itse kiiruhti hän huoneukseen ja etsei kaikki huoneet läpi, mutta ne olivat tyhjät. Hän juoksi ulos penkeristölle, mutta sieltäkään ei hän löytänyt ketään. Silloin huomasi hän puutarhassa kolme henkeä: nuoren tytön joka oli polvillansa maassa, yhden miehen hänen vieressänsä, joka näytti olevan valmis suojelemaan häntä viimeiseen asti ja erään vanhan vaimon, joka seisoi nuoren miehen rinnalla.
Ja suuremmaksi iloksi olisi hänelle saada kiikuttaa tuota neljättä, elävää lasta polvillansa kuin teilillä kiduttaa näitä vanhoja luitani, jotka eivät paljoakaan huolisi hänen pahimmasta vimmastansa. Yksi sana, jos minä sen lausun, muuttaisi hänen paasto- ja katumuspäivänsä kiitos-, ylistys- ja pitopäiväksi. Voi, sen tunnen omankin sydämeni tunteista!
Hän meni kiireesti isänsä vuoteen luo, otti isäänsä kädestä kiinni, laskeusi polvilleen isänsä vuoteen viereen ja itkusta tukehtuneella äänellä sanoi: "anteeksi isä anteeksi taivaan nimessä anteeksi." Sairas sai vaivalla kätensä polvillansa olevan poikansa kaulaan ja katkonaisilla sanoilla sammalti: "an-teek-si, Kaspe-ri kaik-ki; an-na si-nä-kin an-an-teek-si! Ju-Ju-ma-la."
Häntä värisytti astuessaan. Sormen johdolla luki hän huonosti hoidetun haudan kivellä oman nimensä: Ebenezer Scrooge. "Olenko minä se mies, joka makasi vuoteessa?" huusi hän polvillansa. Sormi kääntyi haudasta häntä päin, ja sitten takaisin jälleen. "Ei, henki! Oi ei, ei!" Sormi oli yhä sinnepäin. "Henki!" huusi hän, tarttuen lujasti kiinni sen vaippaan, "kuule minua!
Hetken päästä olivat kaikki sotamiehet polvillansa hänen ympärillään, ja niinkuin olisivat kuunnelleet tietäjän puhetta, katselivat he hartaalla innolla hänen huuliansa ja kastelivat hänen käsiänsä kyynelillä, ja kun tribunit tahtoivat kiskoa neidon pois, antaaksensa hänet toisille, kääntyivät he päälliköitään vastaan, antaen viimeiseen mieheen asti hakata itsensä maahan hänen puolestansa."