Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Näin paikan virran pohjassa, johon se kuplana painui soran ja kivien sekaan. Siellä vesi tuudittaa poloista, jolla ei ole henkeä eikä ole kuollut. Sinähän hourit, Elise raukka. En. Minä näin kaikki niin selvästi, kuin silmilläni ainakin. Kurjuuteen olemme uponneet, ja voimme odottaa apua ja armoa ainoastaan Jumalan kädestä. Sen Jumalan, jota onnemme päivinä emme muistaneet.
Tämä oli liikuttavaa osanottoa miehen puolelta, joka itse oli nähnyt nälkää, toista poloista kohtaan, jonka hän tiesi köyhäksi. Méraut kertoi hänelle uutisia Colette Rosenista, hänen elämästänsä St. Mandéssa, ja toi hänelle heijastuksen tuosta suurellisesta menosta, jonka ukko sai maksaa niin kalliisti pääsemättä koskaan sitä omin silmin näkemään.
"Voi kuitenkin, voi kuitenkin! Voi minua poloista piikaa!" niin hän vaikeroi, ruumistansa heilutellen. "Oma huolimattomuuteni saattoi lapseni suden suuhun, pedon raadeltavaksi. Miks'en minä onneton pitänyt parempaa vaaria omasta kohtuni hedelmästä, omasta silmäterästäni? Mitä sanon minä, vaivainen, Herralle Jumalalle, kun hän viimeisenä päivänä vaatii minulta tiliä ja kysyy: kussas on poikasi?
Kuvernöörissä lyödään kuluja kuusitoista markkaa viidentoista markan velasta, ja nythän ne vienevät minulta lehmän. Itse kuuluivat uhanneen tulla huutamaan. Lehmän ne vievät ... voi minua poloista! Mutta eihän Liisan lehmää mitenkä voi myydä Kallen velasta! Ettekö sanonut, että lehmä on teidän? Sanoinhan minä, mutta eihän se uskonut, kirjoitti vain.
Olisihan teidän pitänyt ymmärtää, että susi oli suoraa päätä täyttänyt korpeen, jossa se nyt par'aikaa... Voi minua poloista piikaa! Hulluksihan tässä ihan tulee vaivainen vaimo! Ja pitipäs vaan näet sudenkin sattua pahimpaan aikaan pihalle. Voi hyvä Jumala! Miksis sallit sen juuri silloin tulla sinne?
Jo olet viikon vuottanunna, Kaiken kaunoisen ikäsi, Sinisillä silmilläsi, Metisellä mielelläsi. Vaan vielä sinun tapoan, Vielä istun vieressäsi, Vaikka minneki menisit, Kunneki kulekseleisit. Kova on kahle, rautakahle, Luja köysi, liinaköysi, Rakkaus sitäi kovempi, Lujempi siet syänten. Voi minua mies poloista, Kun nyt näen istumesi Tyhjänä tuvassa tässä, Asuntosi autiana.
Minä en voi panna poloista mainettani alttiiksi, jos kaikki mahdollisesti taas tulisi ilmi, ja Jumalankin edessä se olisi niin väärin. Miksi hän houkuttelee minua? Lisää, lisää! on miehen alituinen pyyde. Hänenhän pitäisi olla tyytyväinen tietäessään, että sydämen tunteet ovat muuttumattoman samat.»
Mutta se oli lapsen isä. Ajattelin: nähköön hänkin mihin on sikiönsä hylännyt! Ja ilmestyin ihmisten ilmoille niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Eikä kukaan mitään epäillyt. Jumalan kanssa taas luulin asian jo ennestään niinhyvin kuin sovituksi. Mutta sitä poloista suun aukomista en voinutkaan unohtaa.
Mutta varokaa vain itseänne sitten, kun asiat selviävät, kyllä minä teille molemmille näytän, mistä Taavetti oluensa osti, sen saatte nähdä! Jos pappa viedään Siperiaan ja tulee vedelle ja leivälle! Voi, voi, minua onnetonta naista, voi minua poloista! Etkö kuule, että sinua huudetaan, että seinät ! YHDEKS
ANTRES. Minä tunnustan! ESKO. Toinen kerta! Niin. Entäs kolmas kerta! ANTRES. Sinä hulluttelet, mies! Olenhan jo tunnustanut. ESKO. Tunnustas vielä kolmas kerta! ANTRES. Voi minua poloista miestä, mihin olen joutunut! ESKO. Kolmas kerta. Tunnustappas! ANTRES. Minä tunnustan! ESKO. Niin, semmoinen tukka se on, ja itseppä sen kannan niinkuin silmätkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät