Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Hän tahtoi sanoa enemmän, vaan ei voinut sitä tehdä. Minä muistelen isäsi sanoneen että viipyisit kauvemman aikaa poissa, sanoi Kari. Niin oli aiottukin, vastasi Torger, mutta sitten Tämä oli hirveä asia tämä, lisäsi hän. Karin silmät kastuivat; hän pyyhkäsi niitä kädellänsä. Ja sinä, joka jäit niin yksinäsi, sanoi Torger. Voi sinua poloista!
Mutta muuten erinomainen. Moni potra poika oli häntä kosinut; sillä hän olisi kerrassaan ollut mainio, ell'ei vaan tuo ylpeys vaivannut. Hm! No, tuo hurja Bård häneen rakastui silmittömästi. Hänestä se juuri oli hyvä, että tyttö oli ylpeä, sillä hän oli kyllästynyt noihin tavallisiin hm! Tämä hänen mielestään oli jotain uutta, mutta Herra sitä poloista armahtakoon, sillä pulaan hän nyt joutui.
Mikä pula poloiselle Ahmedille, joka ei ollut varustettu minkäänlaisilla aseilla ja oli ihan harjaumaton ritarillisiin harjoituksiin. "Voi minua poloista prinssiä," huusi hän, "minkätähden minua kasvatettiin erilläni maailmasta, tietoviisaan hoidettavana? Mitä algebra ja viisaustiede rakkauden asioissa auttavat? Ah, Eben Bonabben! Minkä tähden et harjoittanut minua aseita pitelemään?"
»Se nainen ei rakasta mitään, sanon minä, ei edes omaa poikaansa!... Jos hän rakastaisi pikku prinssiä, ei hän tätä tuollaiselle raakimukselle uskoisi!... Hän ihan menehtyy rasituksesta, tuo pikku poloinen!... Yölläkin ... nukkuessansa lukee hän ulkoa latinaa ja kaikellaista ... unissansa, kertoi markisitar minulle... Kuningatar on aina läsnä oppitunnilla... Kahden peittovat he nyt tuota poloista ... tehdäksensä hänestä kuninkaan!
Nyt ei enää ollut kysymys »ajatuksista ja erinäisistä asioista», kun hän ei enää esiytynyt Coletten salongissa; mutta ukko kuuli mielellänsä Mérautin keskustelua ja nautti, kun näki ruo'an ja juoman hänelle maistavan. Ukon mielestä oli hän yhäti vain nälkäinen ylioppilas Monsieur-le-Prince-kadun varrelta ja hän kohtelikin Mérautia kuin todellisen haaksirikon kärsinyttä poloista.
»Oikein helpoitukselta tuntuu kuitenkin nyt ajatella eroa, selitti Aune reippaasti, »kun tiedän miten toisenlaista se tulee olemaan kuin ikäväni viimein.» »Voi sinua pientä poloista, miten kärsit tähteni!» »Niin, Erkki, jos olisit tietänyt, miten äärettömästi ikävöin sinua, luulen melkein, että olisit tullut.» »Kenties. Mutta juuri sinun parastasi ajatellen pysyin poissa.
Ol' luja Saksan taantumus, mut maljapuheisiin sä luotit. Kun piipun punatupsuset ne heilui, vapautta vuotit. Mut häipyi sulo humala ja yllätys sun kohtas, veli, myös löi se kansaa, poloista, mi äsken iloin hoiperteli. Ei kukkaa, mädän omenan saat palkkajoukon irvistäissä, kun kuljet rajan turvahan santarmikoirat kantapäissä.
Silmistä sinertävistä Siitä kyynelet sirahti. Mutta poikanen poloista Maammon maallista sydäntä, Käsin kaulahan karaten, Lohdutteli lempeästi.
Voi kuinka paljon kuullut. Voi minua poloista. Ymmärsitkö vieraitten puhetta. Olihan niissä suomalaisia Viipurin puolelta. Oli siellä veljenikin. Kolmenkymmenen vuoden perästä tunsimme toisemme. Rauhan jälkeen jäi hän sinne ja minä tänne. Mitä tahtoi kasakka. Miksi otti sinut kiinni? Luulivat, että tiesin paljonko väkeä täällä oli ja paljonko vielä odotettiin. Voi voi!
Joskus mennessään salin läpi pysähtyi hän muutamaksi minuutiksi kuuntelemaan opetusta, laski kätensä prinssin olkapäälle ja sanoi puoliääneen ja tavalla, joka muistutti hieman muun talonväen kohtelua: »Elkää kovin kiusatko poloista!... Varsinaista oppinutta hänestä ei tarvitse tulla...» »Ei, mutta kuninkaaksi hänet kasvatan», vastasi Frédérique ylpeästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät