Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Hän laulaa, katse nöyrästi maahan kiinitettynä: "Minne poloista viedään? Täytyykö hänen lähteä pois, pois vieraaseen kotiin? Lähteäkö täytyy pois kodista kultaisesta, isän ja äidin luota? Oi isäni, miksis möit hänet, valkean peurasi? Hän olisi tahtonut hyväksesi tehdä työtä päivät, tehdä yöt. Olisihan hän toki ollut sen arvoinen, kuin minkä elantonsa sulle maksaa.
Voi poloista nuorukaista! Nyt ymmärsi hän nuot sävelet! Hänen silmänsä säihkyivät tulta, kun hän näki viisaan Bonabbenin. "Minkä tähden olet pitänyt minua tässä häpeällisessä tietämättömyydessä?" huudahti hän. "Minkä tähden olet salannut minulta elämän suuren salaisuuden ja perisyyn, jonka, niinkuin näen, pieninkin lintu tietää? Katso, koko luonto elää hurmoksissa onnellisuudesta.
Se osaakin Viioska niin hyvästi kasvattaa. Kun tuntee Elsan tarinan, niin tämä viime lausuma kuulostaa kuin sala-ivalta poloista, hurskasta Viion leskeä kohtaan. Työhön ja Jumalanpelkoon hän kyllä osaa kasvattaa tyttärensä, mutta hän kasvattaa liian varoen ja liian herkkäuskoisesti. Tytöstäkin tulee liian herkkäuskoinen ja ylimaallisen kaunis.
Mutta silloin katosivat nekin, sillä äkkiä kiehtoi lumi sakeina hiuteina alas kadulle, peitti sen melkein kohta läpinäkymättömään sumuun ja ympäröi niin taajaan lyhtyjen lasit, että tuskin valon sädekään voi tunkeutua niiden lävitse. Elsbet rouva katsoa tuijotti pelästyneenä lumimyrskyn raivoa ja riehumista. "Sekin vielä lisäksi!" huokasi hän tuskaantunein sydämin. "Voi poloista mies raukkaani!"
Suruako elämä siis yksinomaan tuottaa? Elämä tuottaa mitä elämän herra sallii. Et ymmärtänyt itse valita kohtaloasi, silloin kun et vielä ollut olemassa, ja nyt et tiedä, eikö korkeimmassa halussasi piile sinun katkerin tuskasi. Ja kuitenkin neuvoitte itse minua poloista estämään taistelua. Niin tein.
Ei äänensä poloista puolla. Se vaieten etsivi ystävätään, Sen lemmenkieltä on kuolla. »Laulusi on kovin surunvoittoinen, tyttöseni», Glaukus virkkoi. »Nuoruutesi tuntee toistaiseksi vain lemmen tumman varjon, se synnyttää meissä aivan toisenlaisen innoituksen, kun se meissä puhkee ja herää.» »Minä laulan niin kuin olen oppinut», Nydia vastasi huoaten.
Kun Lope Sanchez kuuli puhuttavan tästä toisesta lahjasta kirkolle, hän miltei vihasta vimmastunut. "Voi minua poloista miestä, mihinkä viimein joudun? Minua ryöstetään kerta kerralta; minä tulen perin hävitetyksi ja kerjäläissauvaan saatetuksi!"
"Aivan oikein, nythän tuota väki poloista voi kohdata niin suuri onni, niinkuin sanotaan, tulematta kopeamieliseksi". "Mutta se on erinomaista", sanoi kolmas. "Saamme nähdä jouluna", tuumaili vihdoin ensimäinen puhuja, ja kaikki suostuivat siihen, ettei joulua kauemmaksi voirittanut salata itseään.
Joko minua noiat noitui. Ohoh milmani poloista, Poloisella pohjanmaalla! Joko minua noiat noitui, Noiat noitui, näit näkijät, Koki kolme Lappalaista, Kolmella kotaporolla, Kehuit keittovalkioilla, Tuikutit tulisioilla, Tällä tiellä kuolevaksi, Matkalla masenevaksi, Nuorena nukahtavaksi, Verevänä viereväksi, Aivan apposen alasti, Ilman vyöttä, vaattehitta! Enkä tuota tuhma tunne,
Nämä minä neuvoisin sinulle, kun sinä neuvoisit minulle pari kolme konstiasi, joita ihailen ijäti: Hyvä miten palkitaan pahalla, lempi leikinlaskennalla, mitenkä murhataan hymyillen, kuin poloista poljetahan. Neuvokaamme toisiamme, impi kaunis ja ihana!
Päivän Sana
Muut Etsivät