United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän käveli puutarhan käytävillä ja kuunteli lintujen ihmeellistä laulua ja purojen pulppuamista. Ja hän poimi puista hedelmiä, jotka kimaltelivat sateenkaaren kaikissa väreissä ja olivat ihanat syödä. Lukemattomista harvinaisista kukista levisi hurmaava tuoksu ilmaan, ja vilvoittava tuulenhenki siveli ohimoita.
Elina näkyi jo kaukaa, kun hän siinä istui rappusilla, valkoinen huivi keveästi sidottuna päähän. Se näkö palautti tulijan jälleen tosielämään; hän kumartui ja poimi kaikki kukat, mitä kiireesti löysi, ja antoi ne odottelijalle. Ilon välähdys loisti Elinan kasvoista. Hän seurasi Miihkalia hänen huoneeseensa, jossa tämä vielä alkoi työskennellä.
Katolisissa maissa näkee vähän väliä pystytettynä ristiinnaulitun kuvia. Poika puistossa Poimi marjoja, Noita kypsiä, ruskeoita Böhmilaaksojen kirsikoita. Näki tuonnempaa Kaksi kirsikkaa, Näki tyttösen silmää kaksi, Halu leimahti polttavaksi. Vesi seisauttaa Kulovalkeaa, Pojan kiihkoa tyttösestä Purot, viinitarhat ei estä.
Kaikin tavoin koetti hän meitä palvella, poimi kukkia, piti hevoisia, nosteli meitä alas satulasta y.m. Selvään näkyi kaikesta, että hän ei ollut ensi kertaa vierasten parissa. Näin varustautuneina tuli meidän nyt lähteä matkalle, joka oli meille ihan uusi. Me olimme tähän asti matkustaneet rautatiellä, höyrylaivoilla ja vaunuilla; nyt täytyi ratsastaa.
Jonson-puolisoilla oli viisi lasta, niin että heidän täytyi aamusta iltaan olla ahkerassa työssä, voidakseen pysyä leivässä käsin. Ja sittekin oli monesti hyvin vaikea saada kokoon niin paljo, kuin nälkäinen lapsilauma olisi tarvinnut. Puolen päivän rinnassa oli matami Jonsonilla koko pesu huuhdottuna; hän nousi mäelle katsomaan vaatteita ja poimi pois nuorilta, mitkä jo olivat kuivat.
Vierivät vesipisarat rannalle meren sinisen, rannalta meren sinisen alle selvien vesien. Olipa sorea sotka ve'essä vilvoitteleiva rannalla meren sinisen; sanoi vanha Väinämöinen: "Usein utuinen sotka suullasi sukelteleihet alle syvien vesien, käyppä poimi kyyneleeni alta selvien vesien, annan sulle sulkaturkin."
Siellä oli mansikoita ja sinikelloja, juurikuin olisivat ne olleet puitten oksista varisseita. Pikku tyttö löi kätensä yhteen ja rupesi repimään, ikäänkuin olisi ollut aikomus viedä herra Claudiuksen koko metsä kotiin. "Oi, kuinka tavattoman paljon mansikoita!" jupisi hän ylen onnellisena ja poimi poimimistaan, kunnes hikipisarat valuivat hänen otsastansa.
Tuolla ylempänä kohosi metsä, jossa hän kukkia ja marjoja poimi ja iloisia laulujaan lauleli, jossa hän rakkauden suloa nautti ja riemullisia ajatuksia ajatteli. Päivä laski; pimeys tuli hiipien, raskaana ja sokeana. Hänen täytyi lähteä. Hän nousi jälleen ylös, tunsi vilua ja astui tietä pitkin Nesetiin. Ilta jo oli, kun hän perille saapui. Pimeää ja märkää myös; kuu ei ollut vielä noussut.
Marikkoja kierrellen kosken saaressa, kallioiden välissä, jonne pauhu ei välistä kuulunut ollenkaan, välistä kuului kaukaa kuin monien metsien takaa, hän vähitellen poimi tuokkosensa täyteen, rinnassa onnen rauha, huulilla sen hymy. Shemeikka oli herännyt, reväissyt silmiltään huivin missä olen? mitä on tapahtunut? Silloin muistaa hän kaiken... Olenko taas ollut mieletön?
Virast' ajan kultajyvät Poimi vain, sen aatteet hyvät, Torju muu pois luotasi! Torju, torju! Mutta valo Puhdas, kirkas, raitis, jalo Kätke poves pohjahan! Moinen valo kansall' antaa Voimaa sortumatta kantaa Kohtalon myös kovimman! Valoa siis sydämihin Tuhansihin, miljoonihin! Valoa viel' enemmän! Sivistys pois pintapuoli! Ihanteille valtatuoli! Valoa viel' enemmän! IS