Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ja hän alkoi maanteillä viinaa kaupiten ja poikaansa kerjuulle lähettämällä itseänsä elättää, painuen eteläänpäin ja kuoli Helsingissä väsymyksen ja tautien runtelemana. Parinkymmenen vuoden kuluttua Sandran kuolemasta oli hänen poikansa jo rikas mies.
Hänen edessään seisoi isä, joka käytyään Kissa-Kertun mökillä oli jälkiä myöten tullut etsimään poikaansa saunasta. Silmät vihasta hehkuvina tiuski Kaikunen: "missä rahat? missä puteli?" Poika parka koetti miten parhaiten taisi onnettomuuksiansa selitellä, mutta niitä kuulematta tempasi isä nahkavyön vyöltänsä, jolla huimi poikaansa kyllikseen.
Ei nimeä tyttärein' Saa kenkään mainita. Isän povessa Lyhyt on elon taru hällä. Minunpa olkoon vaan hänen muistonsa. Kun perille pääsnyt ma oon, Kun hautakumpu päälläni kohoaa, Korvan' ei kuule ihmisääntä, Voittoni kalliin mainita vasta saa." Näin lausuen nous' ylös hän, Pois astui, johtain kädestä poikaansa. Vankkana aivan niinkuin ennen, Salihin jätti hautojen kolkkouden.
Siinä ratsastaa yksinvaltias ensimmäisen orjansa kanssa, kuiskasi Torsten Bertelsköld, joka hoiti terveyttään sairaalloisen huolellisesti ja oli perintöprinssin täydellinen vastakohta. Taisez vous, vastasi kreivi ankarasti. Kotka opettaa poikaansa lentämään.
Muut ämmät eivät mitään puhu, ohitse vaan käydä käävyröittelevät korentoineen, mutta Leena se korennon laskee maahan ja yhä vaan huutelee poikaansa: 'tule jo takaisin, kulta poikani! Tule jo vainenkin takaisin, lapsi armas! Ja miten hän sitten lienee hukkunutkaan, ties Jumala.
Kurja, sinä julkenet osottaa synnillistä taipumustasi tähän pahamaineiseen tyttöön ... sinä julkenet kysyä omalta isältäsi, eikö hän häpeä ... hän häpeää, mutta hän häpeää niskoittelevaa, jumalatonta, turmeltunutta poikaansa ... sinä julkenet uhata tätä Herran palvelijaa, entistä opettajaasi ... sinä mietit murhahankkeita hänen henkeänsä vastaan ... ehkäpä minunkin. Pois silmistäni!
Silloin oli siellä joukko Saksan ruhtinattaria ja herttuvia, jotka olivat kokoontuneet katsomaan ylpeätä kuningasta Albrektia ja hänen poikaansa, ja sitä katsoin minä Olli Akselinpojan rapulta; mutta sillä kertaa oli huone hänen autuaan isänsä.
Hän astui poikansa jälessä, hän siunasi, hän kiroili, hän valitti, hän rukoili, hän uhkasi. Aslak astui hitaammin ja Guro saavutti hänet. Hän syleili poikaansa, painoi päänsä hänen rinnalleen, itkien, hyväillen lausui hän: "Aslak, armas poikani, voitko näin erota äidistäsi?" Ja hän oli niin hellä ja hyväileväinen että tuskin oli mahdollista tuntea häntä enään.
Omarin herjettyä puhumasta kaikkein silmät kääntyivät kadiin; hän oli läpitunkemattomampi kuin koskaan ennen, ja nosti verkalleen kätensä huulilleen, odottaen vanhaa kauppiasta avuksensa. Mansur oli kokonansa ällistyksissä ja hämmennyksissä. Kadin ja kuuntelijoiden äänettömyys peljätti häntä ja hän katsahti rukoilevasti poikaansa.
"Oi, armas liljani, koska olen saava sinut julkisesti omistaa?" huokailin itsekseni. Viimein tuli kauppaneuvoskin laivaan ja tervehti minua kuin isä poikaansa: "Miten voit poikani? Oletko nyt tyytyväinen ja onnellinen?" Minä vastasin myöntäen. Kapteeni kutsui kiireesti minua luoksensa ja antoi määräykset lähtöämme varten.
Päivän Sana
Muut Etsivät